24.8.2013

Kaaoksen tuntua

Rapparit saivat talon vihdoin ulkopuolelta kuntoon ja tässä todisteita kuvan muodossa!
 
 
Eilen meille käytiin laittamassa myös rännit, ensi viikolla tulee ikkunapellit, tai sitten joskus kun se firma ehtii paikalle.
Tikkaat ja yläkerran poistumistiet asennetaan saman firman toimesta myös.
Raksamies tai sen vaimo maalaa nuo ulko-oven edessä olevat betonipylväät valkoiseksi, mutta tässä kiireessä se saattaa jäädä tekemättä ja odottaa sitten työlistalla uudelleen talven jälkeen...

 
Tasoitemies on aloittanut hommansa myös. Hän tekee töitä vain pari kolme tuntia päivässä ja on paikalla vain joinakin päivinä viikossa, joten homma edistyy (tuskastuttavan) hitaasti. Kiirettä pukkaa nimittäin. Onneksi yläkerta on kuitenkin tasoitusten osalta nyt valmis ja kaikki siellä on ihanan valkoista! 
 
 
Tässä yläkerran tasoitukset vasta alkusuoralla...

 
Ja tadaa: Tänään aloitimme yläkerrassa maalaushommat, eli pohjamaalia vedellään. Raksamies aloitti tuosta korkean tilan seinistä, jotta saadaan mahdollisimman pian purettua korkeaan tilaan asetettu telineviritelmä pois, se on nimittäin hiukan tiellä siellä alakerrassa.
Meidän tytöt seuraa työn jälkeä.



 
Tässä vähän näkymiä yläkerrasta.
Kattona meillä on ruiskukatto, eli se on jo valmis.

 
Minä olen ilmoittautunut maalaushommiin vapaaehtoiseksi, sen minkä vauvan ja lasten hoidolta pystyn, mutta korkean tilan huojuvilla telineillä en maalaa mitään. Mulla on heikko pää.

Yläkerran aula.
 
Ja sitten niiden haastellisempien asioiden pariin, nimittäin alakertaan.
Oh oh, mihin me sen kanssa vielä joudutaan...
Check out:

 
Juu. Domuksen kalustetoimitus tosiaan tuli sitten. Kaikki kalusteet ja kodinkoneet.
Jep jep. Ilmoitus tuli, että toimitus tulee sinä tiettynä päivänä ja Raksamies kyllä soitti ja tiedusteli, että voisko mitenkään siirtää. Rahalla saa kyllä kaikkea, melkein 500 euroa jos pulittaa niin olisi saanut siirrettyä toimitusta eteenpäin. Ei raaskittu maksaa ja niinpä ne sitten tuli. (Nyt vasta myöhemmin joku mainitsi, että olisi voinut ottaa vuokrakontin pihalle, johon kalusteet olisi laitettu odottamaan. No, olisi sekin jotain maksanut, mutta nyt kun ollaan hiukan ongelmissa tuon tavaran kanssa, niin se vuokrakontti olisi kuulostanut varsin hyvältä).
Raksamies ehti aloittaa tuon keittiö-olohuonetilan katon levytyksen ja olisi tietysti ollu varsin mukavaa saada se tehtyä ennen kuin tila täyttyi kalusteista. Puhumattakaan siitä, että olisi ehditty myös seinät ja katto tasoittaa siellä.
Kalusteet tuli sellaisena päivänä, että Raksamies oli työmatkalla, joten tilasimme sisäänkannon kuljetusfirmalta. Eivät suostuneet yläkertaan kantamaan ja alakerrassa ei ollut muuta tilaa kuin tuo iso tila. Siihen siis, pläts. Nyt on sitten ihana tilanne sellainen, että nuo kalusteet pitäisi kantaa yläkertaan, pois tieltä tuosta keittiöstä. Tuo keittiö-olohuonetila pitää saada valmiiksi katon ja seinien osalta ja nyt siellä ei voi mitään sellaista työtä tehdä, ei mahdu. Ja kun taas katsotte tuota määrää tavaraa, niin ei minusta ole Raksamiehelle kantokaveriksi. Voin auttaa osassa, mutta en kaikessa. Nyt tarvittaisiin siis mieskaveria ja niitä ei tässä hirveästi ole tarjolla (toisaalta olemme myös hirveän  huonoja pyytämään apua). Kaiken lisäksi tasoitemiehellä alkaa aika loppua meidän tiluksilla, häntä odottaa kohta toinen projekti ja jäljellä olevassa viikossa hän ei tule saamaan meidän alakertaa tasoitettua, varsinkin kun tuo kattokin on vielä vaiheessa ja kalusteet seisoo keskellä lattiaa.

Jotta tilanne ei olisi näin helppo, laitoimme eilen postiin vuokra-asunnon irtisanomisilmoituksen. Vuokrasopimus päättyy lokakuun loppuun, meillä on siis kaksi kuukautta aikaa saada talo muuttokuntoon. Herättää paniikkia. Kun mietin kaikkia lattioita, laatoituksia ja kaikkia... En ehkä halua ajatella. Tuo vuokra-asunnosta eroon pääseminenkin on sellainen vähän pakkojuttu, lainan maksut kun alkavat pyöriä loppuvuodesta, niin ei sitä enää voi sitten vuokraa maksella.
Huomaan, että ainakin itselläni alkaa stressi ja paine ottaa niskalenkkiä ja välillä on vaikeaa. Raksamiehen olisi todellakin oltava siellä raksalla nyt ja välillä -siis päivittäin- tuntuu, että en jaksa selviytyä kaikesta yksin kotona. Meillä on esikoisen kouluunviemiset, hakemiset, nyt alkaneet harrastukset kuskauksineen, kauppareissut, ruoan tekemiset, neljä lasta ja niistä yksi pieni vauva. Tuntuu välillä, että nyt ei enää jaksa. Sitten toisaalta haluaisi itse olla avuksi raksalla, edistää tätä hankalaa tilannetta edes jotenkin ja vaikka tehdä niitä maalauksia, mutta ei se ole kovin helppoa pienen vauvan kanssa, jolla ei ole mitään rytmiä.
 
Vetää totiseksi. En voi kieltää.
Ei voin kuin yrittää luottaa, että tästä selvitään kunnialla ja että hermot kestää itse kullakin vielä 2 kuukautta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti