Pohjatöitä ja elementtiasennusta

Raksamiehen vaimo täältä työpaikalta kirjoittelee.
Liukastelin tänään aamupäivällä kesärenkailla lumisia teitä pitkin raksalle (talvi yllätti, kuten aina) katsomaan, että mikä meininki. Hyvä oli meininki, elementtiasennus on ollut meneillään koko viikon ja miehet seisoi siellä sokkeleiden sisällä ottamassa vastaan nosturista elementtiä. Elementtiasennus pitäisi alkusuunnitelman mukaan olla jo pidemmällä, mutta jos jotain opin ekasta rakennusprojektista, niin sen että raksalla mikään ei mene koskaan niinkuin Strömsössä!

Kerrataanpa vähän tätä alun aikataulua, nyt se on vielä hyvä tehdä kun ei olla tämän pidemmällä.
Tonttikaupat tehtiin alkuvuodesta, muistaakseni maaliskuussa kävimme raksamiehen kanssa kunnan talolla kirjoittamassa nimet kauppapapereihin. Jotain piti maksaakin. Sitten olimme 1179 neliön kokoisen maapalan omistajia. Tällä kertaa meillä ei ollut mitään erityistä kiirettä, ajateltiin että mietitään ja suunnitellaan hyvin. Viimeksi oli vähän toisenlainen aikataulu, siinä rakentamisen lomassa tehtiin keittiösuunnitelmaa ja sellaisia. Tällä kertaa raksamies kiersi keittiömyyjiä jo keväällä, hän kävi tekemässä alustavan kierroksen yksin, koska minä en töiltäni päässyt mukaan. Domuskeittiön kanssa alettiin päästä paremminkin yhteisymmärrykseen ja tällä kertaa myös näköjään kattavalla kokonaispaketilla: Keittiöt, kodinkoneet, vessat, vaatekaapit, kodinhoitohuone... Ai miten yksinkertaista! Viimeksi kaikki kalusteet riivittiin mikä mistäkin. Toisaalta nyt minua meinasi vähän käydä ahdistamaan se, että pitääkö tosissaan nyt jo tietää kaikki, vessat ja kaikki? Jotenkin nimenomaan näiden vessojen kohdalla tämä tökkii mulla vastaan. Noilta kalustetoimittajilta tulee jotenkin liian perusvessoja. Anteeksi nyt vaan. Haluaisin jotain persoonallista ja yllättävää, ja kun heitän tämän toiveen ilmoille, kalustemyyjä ehdottaa meille punaisia vessan kalusteita. En tarkoita sitä, vaan linjakasta kauniin sävyistä persoonallisuutta. Ei peruspeilejä, vaan ihana hopeisilla taulukehyksillä kehystettu iso peili. Ja siihen tyyliin. Ehkä musta wc-pönttö tällä kertaa? Jotain muuta kuin perusvalkoiset kalusteet, mitä nyt ollaan meille tarjoamassa. Tuntuu, että jos nyt sitoudun tuohon Domuksen vessapakettiin, niin persoonalliset toiveet lentää ulos takaovesta samaa tahtia. (No, olemme tehneet heidän kanssa kuitenkin kaupat, sopineet näistä em. kalusteista, mutta vielä on jätetty auki tarkemmat värit ja mallit. Suurpiirteinen suunnitelma on jo tehty ja tiedän nyt jo, mitä kaappeja keittiöön tulee mihinkin. Tavallaan on myös ihanaa huokaista, ei tarvitse enää miettiä kodinkoneita eikä kaappeja, ne on jo sovittu ja voi keskittyä muihin juttuihin.)

Kevään aikana tilailtiin erilaisia suunnitelmia. Ensin tehtiin tietysti maaperätutkimus ja sen jälkeen perustamissuunnitelmat. Selvisi että kivitalo pellolle vaatii alleen hirveästi paljon paalua. Tuli rakennesuunnitelmaa ja mitä niitä kaikkia on. Ja suunnitelmien kanssa oli sitten hyvä lähteä kyselemään tarjouksia ja tekijöitä. Raksamies hoitaa meillä nämäkin asiat, hän pyyteli tarjouksia maanrakennuksesta ja paalutuksesta kevään ja kesän aikana, tässä syksymällä on myös selvitelty elementtiasentajaa, katontekijää, ikkunoiden asentajaa ja niin edelleen. Joitakin on vaikeampi löytää kuin toisia.
Maatyöt meille teki/tekee JV-Kaivuu, josta olimme kuulleet paljon suosituksia. Talonpaikkaa alettiin kaivamaan elokuussa. Seuraavaksi elokuun lopulla tuli paaluttaja, joka iski 38 paalua maahan 25 metrin matkalta. Paalutus oli kyllä tiedossa tonttia ostettaessa ja myös sen hintavuus, mutta sanottakoon rehellisyyden nimissä, että tässä kohtaa taisi budjetti repsahtaa ensimmäisen kerran pahasti yli. Syynä oli juurikin tuo paalupisteiden suuri määrä, mikä tuli ehkä vähän "puskista". No, paljon on kiinni myös tontista ja tuurista, naapuritontilla kun jouduttiin iskemään paalua 40 metrin syvyyteen ja ei sekään ihan halvaksi tullut.

Talolle paikka, seuraavaksi paalut

Syyskuussa koitti syyssateet ja Meporan miehet astelivat paikalle ihastelemaan uima-altaaksi muuttunutta tonttiamme, siihen heidän oli tarkoitus alkaa rakentaa anturoita. Uima-altaan kanssa tuskailtiin muutama viikko, kaksi uppopumppua kävi yötä päivää tontilla ja yritti pitää talon paikan kuivana. Anturoiden rakentamisen jälkeen maanrakentaja kävi asentamassa meille salaojat ja siitä se uima-allaskin lähti sitten lopullisesti tyhjenemään.

"Uima-allas" on saanut anturat

 

Autokatoksen perustukset

Salaojilla saatu uima-allas tyhjäksi ja kuoppa täytetty soralla.

 

Ja vihdoinkin nyt tämän kuluvan viikon maanantaina paikalle alkoi tulla autonosturia, elementtiasentajia sekä tietysti elementtirekkaa. Alkoi sokkeleiden asennus, jonka piti sitten jouhevasti suoraan jatkua ontelolaatoilla ja talon seinillä. Asennussuunnitelma oli tehty tarkasti, siinä kun on monta liikkuvaa osaa. Kun sokkelit on pistetty paikalleen, ne valetaan kiinni ennen kuin voidaan alkaa asentaa sitten ontelolaattoja siihen päälle (niistä tulee tavallaan se 1-kerroksen lattia). Ontelolaatat valetaan, ennen kuin voidaan alkaa asentaa seiniä, ja niin edelleen. Ja myös joka välissä on jotain muuta puuhaa. Alapohjaan pitäisi laittaa jotain eristeitä ja soraa, ja mielellään ennen kuin tulee ne ontelolaatat siihen päälle. Tässä kohtaa alkoi homma pettää. Eristeet ei tulleet toimittajalta siinä aikataulussa kuin niitä olisi tarvittu. Sitten tarvittiin jotain kiinnitysruuveja, jotain hirveän erikoisia joita ei löytynyt oikein mistään. Piti tulla tilausmyyntinä, mutta se tietysti myöhästyi. Tämä teki sen, että asennusmiehet pyöritteli tontilla peukaloitaan, kun elementtien asennus ei päässyt etenemään ja Tommi hoiti erilaisia hätäratkaisuja, jotta oltaisiin saatu hommaa eteenpäin. Kirsikkana kakun päällä kävi selville, että ei ne talon elementitkään olleet valmiita siinä aikataulussa, missä oli luvattu ja tieto siitä tuli meille vasta kun asennus oli alkanut. Tällä viikolla on tullut monta paniikkipuhelua raksamieheltä, sellaista jotka alkaa huokauksella ja toteamuksella, että "taas hommat kusee". Ja tämä kaikki tavaran viivästyminen aiheutti sen, että ontelolaatat menivät sokkeleiden päälle ennen kuin eristeet ja sorat ehdittiin laittaa alapohjaan kuntoon. Maanrakentaja kävi kippaamassa sorakasan kyllä alapohjaan, mutta levitystyöhön joutui raksamies, eikä niin herkullisissa olosuhteissa. Illan pimeydessä hän konttasi 120cm korkeaan alapohjan tilaan ja alkoi levitellä eristeitä ja lapiolla levittää soraa. Eikä siihen ihan yksi ilta riitä, eikä kaksikaan. Joten homma jatkuu ja polvet huutaa Hoosiannaa.

 
Yksi asia vielä: Minusta ei ikinä tulisi raksamiestä, eikä naistakaan. Ei kerta kaikkiaan. Taidan tälläkin kertaa pysytellä visusti tuolla muonitus- ja lastenhoitotehtävissä. Niin, ja raportoinnissa ja henkisessä kannustuksessa.

Pohjakuvat ja miten niihin päädyttiin

Kun saimme ensimmäisen talon valmiiksi, kuulimme monta kertaa kysymyksen: Onko jotain, mitä olisitte tehneet toisin?
Aika vähän on sellaisia asioita. Varmasti oikein miettimällä tulee mieleen jotain pieniä juttuja, joista yhden kerran jälkeen oppi jotain. Mutta ei mitään erityisen isoa, ensimmäinen talo oli kaikin puolin ihan onnistunut projekti.

Toki ajattelin, että seuraavaan taloon isompi keittiö. Ja isompi ulkovarasto, tai sitten selkeästi kaksi ulkovarastoa (toinen pyörien ja vaunujen säilytykseen, toinen muuhun varastointiin). Isompi kodinhoitohuone.
Tilojen suhteen toiveet pysyi hyvin samoina ekasta talosta toiseen. Olimme mieltyneet kahteen kerrokseen, sekä asumisen että talon ulkonäön kannalta. Pukuhuone pesutilojen yhteyteen oli kiva, sekin haluttiin uuteen taloon. Kodinhoitohuone meillä oli vanhassa talossa yläkerrassa, siellä missä makuuhuoneet ja vaatekaapitkin, ja se oli erittäin toimiva ratkaisu. Missään nimessä ei haluttu pesutiloihin käyntiä kodinhoitohuoneen kautta.
Nyt uuteen taloon ei saatukaan kodinhoitohuonetta yläkertaan, siihen oli parikin syytä. Yläkerran neliöissä piti säästellä sen kerrosluvun takia ja vanhempien makuuhuone tuleekin uuteen taloon alakertaan. Joten kodari tulee alakertaan. Ja ikävä kyllä, vaikka miten väänsimme ja käänsimme, niin käynti pukuhuoneeseen ja pesutiloihin tulee kuin tuleekin kodinhoitohuoneen kautta.
Vanhassa talossa oli toimiva iso lämmin kuisti sisäänkäynnin yhteydessä. Se oli todella hyvä lapsiperheessä, kaikki kenkäröykkiöt ja kuraiset haalarit sai kuistin oven taakse piiloon ja se ei ikäänkuin tullut talon "sisätiloihin". Tähän uuteen taloon ei kuisti sopinut oikein tyyliinkään ja siksi halusin ehdottomasti eteiseen kunnon vaatehuoneen ulkovaatteita varten. En halua mitään avonaulakoita esille eikä tavalliset vaatekaapit oikein tunnu toimivilta lapsiperheen ulkovaatteille. Vaatehuone eteiseen nyt siis tulee ja mielellään olisi saanut olla isompikin, mutta niinhän se tahtoo noiden neliöiden kanssa olla, että ne aina loppuu kesken.

Uuteen taloon tulee alakerran yksikerroksiseen osaan keittiö, ruokailutila ja olohuone. Alakerrassa on myös siis vanhempien makuuhuone, vessa, kodari sekä pukuhuone-pesuhuone-sauna-kompleksi. Suorat portaat vievät yläkertaan ja sieltä löytyy kolme makuuhuonetta, pieni aula, vessa ja sekä kahden makuuhuonene välinen yhteinen vaatehuone. Yläkerta on suunniteltu tyttöjen valtakunnaksi.

Olohuoneen takalle meillä oli mielessä vähän otollisempikin paikka, mihin se nyt on sijoitettu. Nythän se on aivan talon päädyssä, ulkoseinällä. Lämmityselementtinä tuo paikka ei ole otollisin ja muutenkin olisimme halunneet takan läpiluukulla olohuoneen ja ruokailutilan väliin. Tässä tuli kuitenkin piipun sijoittelu katolla niin pahasti ongelmaksi, että se ei ollut mahdollista. Tai sitten piippu olisi pitänyt katon päällä nostaa ihan tuhottoman korkealle sen takia, ettei piipusta tuleva savu ala mustaamaan kaksikerroksisen osan seinää. Tällä tavoin monta metriä korkeana piippu olisi näyttänyt tosi tyhmältä ja sitä olisi varmasti pitänyt tukeakin jollain tavalla. Talon päädyssä nykyisellä paikallaan takan piippu saa olla ihan normikorkuisena.

Tässä piippuasiassa huomaa hyvin sen, että ei se talon suunnittelu ole koskaan niin yksinkertaista, mitä etukäteen saattaisi kuvitella. On paljon kaikkia seikkoja, joita ihan maallikko (kuten minä) ei osaa ottaa huomioon ollenkaan. On helppo sanoa, että haluan sellaisen talon, missä on sitä ja sitä ja sitä, ilmansuunnat sitä ja tätä, ikkunat näin ja noin ja niin edelleen. Todellisuudessa joutuu tekemään aika paljon kompromisseja, että koko paletti saadaan toimimaan, ja jotta neliöt ei karkaa käsistä. Minäkin haluaisin ison eteisen, isoja vaatehuoneita kaikille, isot makuuhuoneet, ison keittiön, ison kodinhoitohuoneen... Kaikkea ei todella vain voi saada, aika paljosta joutuu jopa luopumaan. Meillä on nykyiseen taloon tulossa kerrosneliöitä 234m2, asuinneliöitä 180m2. Autokatos ja varasto huomioiden rakennusoikeus onkin jo ylitetty :)

Me olimme tällä kertaa miettineet taas talon pohjaa aika pitkälle itse, suuntaviivoja oli antamassa Trivselhusin visio-talo (kts. edellinen posti). Puolituttu arkkitehti teki lopun työn, piirsi talomme lopulliseen muotoon ja tekikin sinne itse asiassa aika monta hyvää muutosta. Monta sähköpostia vaihdettiin ja pari kertaa tavattiinkin, että talo sitten lopulta oli viimeistäkin ikkunan paikkaa myöden just eikä melkein.

Talon yksikerroksinen osuus on melko korkeaa tilaa. Siellä on vino sisäkatto ja korkeimmalta kohdalta katto nousee aina 4 metriin, ja reunoiltakin 3,3 metriin. Alla näette sisäkuvia siitä Trivselhusin visio-talostamme, jossa on hyvin samanlainen tuo yksikerroksinen siipi kuin mitä meille tulee (meille ei vain tule noita kattoikkunoita). Kuvissa näkyy tuo korkea ja vino sisäkatto (meillä ei yhtä jyrkkänä tule se katto, koska kaavassa oli määrätty kattokaltevuus) ja muutenkin noissa kuvissa kaikki on melko lailla niin kuin meillekin tulee. Tosin kuvissa se takka on siinä, mihin mekin olisimme sen halunneet vaan ei saatu. Eli meillä takka tulee tuonne päätyseinälle syöden sieltä isosta päätyikkunasta tuon keskiosan pois, takan reunoille jää molemmin puolin korkeat ikkunat.

Se mikä onkin hyvin erilaista viimekertaiseen talopakettirakentamiseen verrattuna, on että nyt tehdään arkkitehdin suunnitelmien mukaan kaikki ikäänkuin palasista. Betonielementit (sokkelit, ontelolaatat, seinät) on tilattu Parma Oy:ltä, ikkunat tulee Fenestralta, konesaumattu peltikatto tulee taas jostain muualta ja niin edelleen. Olihan se eri, kun tuli talopaketti, missä ikkunat oli valmiina paikoillaan ja talotehtaan asentajat teki katonkin valmiiksi. Nyt on siis enemmän liikkuvia osia pelissä, mutta onneksi rakentaja ja samalla vastaava mestari on oma asiansa osaava Raksamies, niin hommat pysyy paremmin hanskassa.

Taustaa (eli miten olemme taas tässä?!)

Heipä hei,

ja tervetuloa uutukaiseen blogiini!

Täällä kirjoittaa 35 vuotias nainen, 3 tyttölapsen äiti, yhden raksamiehen vaimo. Entinen sairaanhoitaja, nykyinen luomukauppias ja tuleva intuitiivinen parantaja. Kynä pysyy kädessä ja erityisesti elämän isoissa muutoksissa se vaatii saada olla kädessä paljonkin.

Raksamies on 34 vuotias sisukas mies. Älkää antako blogin nimen johtaa harhaan, hän on nimittäin ehta konttorirotta. Rakennusalan DI-tutkinto löytyy ja betonialalla töitä tekee, mutta kova on palo päästä välillä tarttumaan itsekin vasaraan. Ja sen palon tuotoksia tässä taas seuraillaan!

Tohdin kuitenkin antaa miehelleni oikein raksamiehen arvonimen, koska jos on koulutusta niin on kokemustakin. Yksi talo on jo rakennettu ja nyt on lähtenyt toinen käyntiin.

Talo 1
Ostimme vuoden 2008 tammikuussa tontin Vihdin kunnalta Nummelasta. Samassa rytäkässä syntyi toinen tyttäremme, vanhin oli puolitoistavuotias. Muutimme Nummelaan ja jo pääsiäisen pyhinä viihdytimme naapurustoa moottorisahan pärinällä, kaadoimme puut tontilta. Rakensimme 2-kerroksisen puutalon, talotoimittajana oli silloinen Jokeri-talot. Talopaketti tuli kesäkuussa 2008, muutimme sisään huhtikuussa 2009. Raksamies teki sisätyöt suurimmaksi osaksi itse, oli toki muutamia poikkeuksiakin (mm. tasoitus- ja laatoitustyöt). Vaikka teimme taloa viimeistä piirtoa ja tapetinvalintaa myöten itsellemme, tiesimme kuitenkin jo rakennusvaiheessa, että talo ei jää viimeiseksi taloksemme, vaan se myydään jossain vaiheessa. Tuo myyntivaihe tuli vain nopeammin kuin itsekään arvasimme. Uusi talo alkoi kutitella mielessä ja sopivasti Vihdin kunnalla oli taas uusi omakotialue tontteineen myynnissä. Myimme talomme 2,5 vuoden asumisen jälkeen ja muutimme vuokralle 99 neliön rivitaloasuntoon.

Talo2
Vihdin kunta alkoi työstää uutta omakotitaloaluetta Nummelaan vanhalle kaalipellolle. Siellä oli tarjolla kaikenlaista, katu 1-kerroksisille taloille, katu 2-kerroksisille ja muutama tontti sellaisille, joissa kerrosluvuksi oli määrätty 1 u2/3. Tontteja sai hakea haluamiaan ja lopulta sitten arpaonni ratkaisi, jos yhdelle tontille oli useampi hakija. Haimme kahta tonttia, joihin olisi saanut rakentaa 2-kerroksisen talon. Arpaonni ei potkaissut ja niinpä aloimme katsella saman kadun vapaaksi jääneitä tontteja. Yllättäen päätimmekin tarttua tonttiin, johon sai rakentaa sellaisen kerrosluvultaan 1 u2/3 olevan talon ja sen saimme. Vaikka olimme pitäneet 2-kerroksista ainoana vaihtoehtona, tämä tontti oli muuten hyvä. Se on päätytontti, toisella puolella rajanaapuri, toisella puolella kadun kääntöpaikka, takana puistoalue. Aloimme hahmotella mielessämme taloa tuollaisella kerrosluvulla. Olimme ensin selvittäneet, että kunhan tuo 2/3 ei tarkoita yläkertaan matalaa tilaa, niin se sopii meille. Eikä se ainakaan Vihdin kunnassa tarkoittanut sitä (muista blogeista olen lukenut myös toisenlaisia kuntien käytäntöjä, että se nimenomaan ehdoitta on tarkoittanut sitä matalaa tilaa). Kerrosluku 1 u2/3 tarkoittaa, että yläkerran pinta-ala saa olla 2/3 alakerran pinta-alasta. Meillä asia on ratkaistu sillä, että talo on L:n mallinen, josta L:n toinen sakara on 2-kerroksinen, toinen sakara 1-kerroksinen. Näin alakerrassa on enemmän neliöitä kuin ylhäällä.

Olimme pitkään raksamiehen kanssa katselleet netistä ruotsalaisen Trivselhusin talomalleja ja olleet ykskantaan hyvin ihastuneita. Niissä tuntui olevan jotain hyvin erilaista verrattuna siihen, mitä Suomessa on tottunut näkemään. Yksi talomalli nousi ylitse muiden ja siitä tulikin ikäänkuin meidän lähtökohtamme tulevan talon suunnitteluun:

Tätä voisi sanoa jonkinlaisena vison antajaksi. Loppujen lopuksi meidän talomme ei tuota juuri muistuta. Ainut, mitä tuosta seurasi meidän taloon on talon päädyssä näkyvä iso ikkuna sekä sisäsivulla olevat isot maahan saakka tulevat ikkunat.

Tontille oli mahdollista rakentaa puu- tai kivitalo. Kovin koristeellinen se ei saisi olla ja väri on oltava harmaa. Koska betonimieheni oli jo rakentanut yhden puutalon ja oli silti salaa aina haaveillut ehdasta betonitalosta, läksimme nyt sille tielle. Talo tulee siis betonielementeistä, harmaaksi rapattuna (itse tykkään, että kivitalon on oltava valkoinen, mutta kaava päätti tämän asian puolestamme). Mistään ultra-modernista tyylistä emme kai kumpikaan pidä, joten halusimme kivitaloomme hiukan "kartanomaisuutta" ja sen takia meille esimerkiksi tulee ruutuikkunat. Muitakin perustoiveita pohjan suhteen tietenkin oli (niistä myöhemmin), muuten olimme aika simppelit tahtojemme kanssa. Kaksi asiaa oli sellaista, mistä ei tällä kertaa haluttu tinkiä: Eteisaulan halusimme kahden kerroksen korkuiseksi ja pääoven olisi oltava musta. Näillä mennään!

Talo2:n projektia vauhdittaa yksi lapsi enemmän kuin viimeksi. Nyt pyörii mukana 6-vuotias, kohta 5-vuotias sekä 2-vuotias kuopus. Luvassa jälleen vauhdikasta menoa ja paljon raksapölyisiä vaatteita!

Seuraavassa postissa esittelen teille projektia enemmän kuvin ja viimeistään sitä seuraavassa kerron, missä mennään nyt. Tavataan näiden parissa ihan pian!