Harjakaiset!

Raksamiehen vaimo on ollut nyt hiukan tavallista hiljaisempana kaikkien joulukiireiden keskellä. Nyt on kuitenkin laitettava päivitystä ennen kuin vuosi ihan ehtii vaihtua!

Viimeksi kirjoitin, että talo on harjakorkeudessa ja nyt kun katto on vihdoin saatu ihan oikeastikin valmiiksi, voisi kai viettää harjakaisia. Ainakin teoriassa. Me ollaan oltu hirveän huonoja juhlistamaan näitä raksan etappeja, näin myös viime talon kohdalla. Sellaista se on, kun elämä on kiireistä muutenkin, silloin jää juhlat pitämättä. Yritin kyllä ehdottaa raksamiehelle, että jos edes makkarat paistettaisi raksalla parin tuttavan kesken, mutta saa nähdä jääkö suunnitelman asteelle. Kattoa rakennettiin pitkään ja hartaasti, välillä oli peltimiehillä vaikeuksia tuulen takia, välillä taas peltimiehen työkaveri sairastui. Ei ne timpuritkaan niin hirveän vikkeliä töissään olleet, joten kaikkinensa kattoa rakennettiin hiukan kauemmin, mitä etukäteen suunniteltiin. Mutta niinhän se tapaa mennä!

Ikkunat ja ovet tulivat tontille joulun alla, kuten myös ikkuna-asentajat. Se toimitus ja työ meni muuten ihan suunnitelmien mukaan! Kaksi päivää ja kaikki oli paikallaan. Etuovena on nyt se ihana musta ovi, ja sen sivuilla ja yllä ikkunat. Jostain syystä mulla tällä kertaa kulminoitui vahvimmat toiveet juuri tuohon ulko-oveen, ja juuri tähän toteutuneeseen tyyliin: Musta pitää olla ja levikeikkunoilla! Raksamies peesaili samoilla linjoilla ja sellainen tehtiin. Muut ulko-ovet päätettiin ottaa valkoisena, haluttiin sillä tavalla korostaa sitä pääovea. Nyt kun musta ulko-ovi ja valkoinen teknisen tilan ovi seisovat siinä melkein rinnatusten, jäin hiukan miettimään, että olisiko teknisen tilan ovi kuitenkin pitänyt olla musta sekin, mutta myöhäsitä enää on katua. Näillä mennään.
Ainut, mikä ovi/ikkuna-paketista jäi nyt asentamatta, on kodinhoitohuoneen ovi. Tämä siksi, että taloon sisälle joudutaan kantamaan vielä vaikka mitä, muunmuassa teräsverkkoja lattiaa varten, joten siinä olisi ollut upouuden oven karmit vaarassa. Kodinhoitohuoneeseen tulee siis väliaikainen ovi ja raksakulku ja tavaroiden kanto tapahtuu toistaiseksi sitä kautta.

Ikkunat on ihanat. Hyvin tutun oloiset ruutuikkunat, suurinpiirtein samanlaiset meillä oli viime kodissakin. Erityisen ihania on olohuoneen isot, maahan saakka ulottuvat ikkunat. Mielettömän isot! Olohuonetilasta tulee varmasti valoisa ja muutenkin upea, en malta odottaa!

Kuvia on käyty näpsimässä raksalta vähän väliä, yleensä pimeällä. Olen odottanut, että saadaan keskeneräisten kattojen päältä pressut pois liehumasta ja taloa kiertävät rakennustelineet purettua, että saisin vähän parempaa kuvaa talosta. No, pressut on lähteneet ja vuokratelineiden purku on raksamiehellä työn alla sen, mitä hän lastenhoidolta ehtii. Nämä onkin näitä tässä raksaprojektissa uusia haasteita, että raksamiehellä ei oikeasti ole hirveästi aikaa ja mahdollisuuksia tuohon rakentamiseen. Viime taloa tehdessä minä olin kotiäitinä ja lastenhoitohaasteita ei ollut, mutta nyt on toisin. Minä olen töissä arkisin kuuteen ja lauantaisinkin iltapäivään ja noina aikoina raksamiestä tarvitaan kotona lastenvahtina. Vähiin jäävät ajat, jolloin raksalla pystyisi pitempään jotain tekemään ja nytkin ne ovat olleet lähinnä pilkkopimeitä talvi-iltoja. Isovanhemmat meillä asuu kaikki muutaman sadan kilometrin päässä, joten helpotuksia ei lastenhoitoon oikein ole saatavilla. Toistaiseksi tämä ongelma on tilassa "ratkaisematon", mutta huhtikuussa viimeistään minä jään äitiyslomalle, joten sitten helpottaa. Olen kehottanut raksamiestä laittamaan tarvittaessa vaikka jäitä hattuun, tilanne on nyt tämä ja raksa voi vaikka odottaa sen muutaman kuukauden, jos niikseen tulee. Meillä on keväästä koko loppuvuosi aikaa rakentaa, ei tässä mitään paniikkia tarvitse siis kehittää. Vaikka tokihan sitä haluaisin valmiiseen uuteen kotiin itsekin, ennemmin kuin myöhemmin!

Ja kuten tuossa tuli nyt jo mainittuakin: Meitä uuteen kotiin muuttaakin sitten kuusi henkilöä! Joku on jo maininnut, että "no uusi kotihan on sitten valmiiksi jo pieni teille!" viitaten lasten makuuhuoneiden määrään, niitä on heille varattu vain kolme. No, onneksi lapset meillä ovat vielä pieniä ja ainoastaan esikoinen on esittänyt vasta toiveen omasta huoneesta. Ja sen hän kyllä saakin,  kai se koulun aloittavalle on jo tärkeä juttu. Hän on jo yläkerrasta valinnutkin oman huoneen paikan, hän tietää mitkä ovat hänen huoneensa ikkunat. Kaksi muuta makuuhuonetta jaetaan sitten 5v ja 2vtytön kesken jotenkin. Perinteisesti meillä on ollut unihuone ja leikkihuone erikseen, mutta noilla kahdella kun on jo ikäeroakin vähän, niin en oikein osaa ajatella, miten yhteiselo heillä menisi. Toisaalta sekin tuntuisi hassulta, että kaikilla tytöillä olisi oma huone ja kaikki nukkuisivat yksin omassa kopissaan. Täytyy miettiä ja kuulostella, mitä nuo tyttelit itse ajattelevat. Vauva nyt joka tapauksessa viettää ensimmäiset 2 vuotta meidän vanhempien huoneessa.

Raksan lattioita peittää edelleen lumikerros, vaikka katto on päällä ja luukut ummessa. Lunta ehti sataa sisään enemmänkin ja vaikka siellä lumitöitä tehtiin, niin betonin pintaanhan jäi tietysti sellainen tiivis lumikerros. Nyt pitäisi ottaa raksapuhaltimet hiukan lämmittämään tilaa ja lumia sulattamaan. Raksamies tuskaili plussakelejä, joita tässä uhkailtiin tulevaksi (ja eilen olikin). Hän pelkäsi, että se betonin pinnassa oleva lumikerros sulaa vedeksi ja sen jälkeen meillä uusien pakkasten tullen olisikin oma luistinrata olohuoneessa!
Nyt aika on mennyt lumitöitä tehdessä ja telineitä purkaessa, mutta kunhan tuo vuosi tässä vaihtuu, aletaan puuhata lämpöä koppiin. Ilmastointimies on tulossa vuoden vaihteen jälkeen vetämään jotain putkijuttuja välikattoon, jonka jälkeen kuulemma voidaan hommata villaa välikattoon tarvittava kerros. Ja sitten sitä lattialämmitystä ja lattiavalua väsäämään.

Ja tässä vielä kuvia:

 

Raksamies ja kaksi nuorimmaista yläkerrassa 

 Katon rakennusta

Kuva ulko-ovelta eteiseen. Vasemmalla oviaukko keittiö-olkkariin.

Tässä näkyy sisääntuloaulaa, joka on korkeaa tilaa.

Talo harjakorkeudessa!

Kuvaaja kuvaa olohuoneesta eteiseen päin

Pylväsviidakko!

 

Etupiha. Tuo "uloke" oikealla on pääovi.

 



Viikon luovan tauon jälkeen on talon elementtiasennus saanut taas jatkoa.
Nosturi tuotiin takaisin tontille ja jälleen kaartoivat paikalle elementtirekat Virosta. Seiniä alettiin nostelemaan paikalleen ja tarvittiinpa siinä jossain vaiheessa paikalle toinenkin nosturi. Jotkut elementeistä olivat sen mallisia, etät ne oli pitänyt kuljettaa perille kyljellään ja asentamista varten ne taas piti kääntää pystyyn. Suoraan rekasta sitä ei voi kääntää, koska silloin on vaarana että elementti murtuu. Niinpä toinen nosturi nosti sen sellaisenaan ylös rekasta ja toisella nosturilla elementti käännettiin ilmassa. Kaikki meni hyvin ja ehjät elementit saatiin taloon asennettua. Raksamies se soitteli infopuhelua raksalta: "Täällä onkin nyt vähän ison rakennustyömaan meininkiä, kaksi isoa nosturia. Sitä vaan tässä mietin, että kukakohan tän kaiken maksaa?"

Nyt on sitten saatu kaikki seinät paikoilleen, betoniportaat vievät yläkertaan ja kattotuolit on talon päällä. Patolevyt on laitettu sokkeleiden ympärille ja talon ympärystä on täytetty maalla. Ainoastaan autokatos jäi tekemättä, siihen oli jotain syitä joita itse en ymmärtänyt vielä kolmannellakaan selityskerralla. Tämän takia ensi viikolla nosturi palaa vielä kertaalleen tontille nostelemaan katoksen elementit paikoilleen ja tässä sillä välin tehdään ne asiat, jotka pitää tehdä jotta elementit voidaan asentaa. Phuuh, ei helppoa maallikolle.

Edellispäivänä tontille käytiin kippaamassa 13 tonnia alumiinitelineitä, joita tarvitaan talon ympärille nyt, kun kaksi timpuria alkaa rakentaa kattoa. Telineet vuokrattiin Telinekympeiltä, ja myös telineiden asentajat tulevat sieltä. Kun timpurit ovat saaneet katon pohjat valmiiksi, tulee JP-Peltityön miehet tekemään päälle peltikaton.
Ensi viikolla porataan maalämpöputki maahan ja vielä joulua edeltävällä viikolla meille on tulossa ikkunanasentajat laittamaan ikkunat paikoilleen.

Tänään tuli eteen hyvin tuttu tilanne rakentamisessa, nimeltänsä "bad news".
Raksamies ihmetteli heti ensimmäisten elementtien saavuttua muutama viikko sitten, että miksi elementtien pinnalla oleva eriste on valkoista (ne dalmatialaiset, valkoiset eristeet kiinnitetty mustilla lätkillä). Raksamies oli tottunut, että se eriste jota meille piti tulla, on harmaata. Toisaalta hän ajatteli, että jospa ne Virossa sitten käyttävät vastaavaa, mutta eri väristä eristettä. Hän oli kuitenkin alkanut asiaa hiukan selvittämään ja tänään saatiin vastaus: Viron tehtaalla elementteihin on laitettu täysin väärää eristettä. Tämä dalmatialaiseriste on liian... miten sitä nyt sanotaan...lämmöneristävyyskyvyltään tämä eriste ei ole niin hyvä, mitä olisi ollut se eriste, jota tilasimme. Tämä vaikuttaa nyt suoraan seinän U-arvoon ja sitä kautta talon saamaan energialuokkaan. Rakennusmääräyskokoelman mukaan seinien U-arvo pitäisi olla enintään 0.17, ja meillä piti olla 0.15 eli vielä määräyksiä parempi. Nyt tällä dalmatialaisieristeellä U-arvoksi tulisi vain 0.19 eli tavallaan määräysten vastainen. (Huomasitte varmaan, että tässä kohtaa tekstin kirjoitusta oli pakko pyytää Raksamieheltä apua...)

Nämä on näitä harmittavia juttuja, mitä tulee vastaan. Pohdin sitä juuri tuossa, että kumpikohan on rakentamisessa ärsyttävämpää: Se kun itse mokaa, vai se kun muut mokaavat? Tässä on tilanne nyt se, että olemme tilanneet ihan oikein elementit, ja Viron tehtaalla on tehty täysin tilauksen vastaista hommaa. Vaihtoehdot on nyt oikeastaan ne, että pidämme nämä nykyiset eristeet huonompine U-arvoineen ja vaadimme asiasta tehtaalta kunnollisen hyvityksen, tai sitten lisäämme nykyisen eristeen päälle vielä pienen eristeen, jolla päästäisiin niihin arvoihin, mikä alunperin oli tarkoitus. Tämän työn ja lisäeristeen saisi tässäkin tapauksessa maksaa tehdas. Saas nähdä, miten sitten tehdään.

Ja nyt kun tulee ensimmäiset mollaukset vastaan näitä toimijoita kohtaan, niin pitää tarkentaa yhtä juttua. Olen tuolla jossain sanonut, että talomme seinäelementit on tulleet Parma Oy:ltä. Itse asiassa vain ontelolaatat ja betemipilarit ovat tulleet Parmalta. Betoniporras tuli Lemminkäiseltä. Kaikki muut betonijutut, eli seinät, tuli siis Viron tehtaalta E-Betoonelementiltä, joka on samaa konsernia kuin Parma Oy ja jolta Parma alihankintana hankkii elementtejä. Tässä tapauksessa Raksamies on asioinut suoraan Viron tehtaan kanssa, tilannut meidän tavarat suoraan sieltä ilman välikäsiä.

Tässä kohtapuoliin pitäisi olla yhteydessä myös keittiötoimittajaan. Kerroinkin varmaan aikaisemmin, että olemme tehneet kaupat kaikista kiinteistä kalusteista ja kodinkoneista Domus-Keittiöiden kanssa. Kalusteet on suunniteltu muuten, mutta lopulliset ovien materiaali- ja värivalinnat jäivät vielä auki ja niitä pitäisi mennä tarkentamaan, jotta tilaus saataisiin ihan lopullisesti sisään. Keittiön kohdalla ei itse asiassa ole niinkään ongelmaa, siinä on jo päätökset tehty (valkoinen keittiö), mutta vessat ja kodinhoitohuone tuottaa vieläkin vähän pään vaivaa.

Seiniä nousee!

Tämä viikko raksalla on mennyt 1-kerroksen seinien asennuksessa ja tänään laitettiin paikoilleen välipohjan ontelolaatat. Huomenna, viikon viimeisenä työpäivänä, nämä kaikki valetaan kiinni ja ensi viikon jälkeen aletaan sitten odottelemaan 2-kerroksen seiniä Viron tehtaalta (meidän talon seinät on siis tilattu Parma Oy:ltä, mutta ne valmistetaan Viron tehtaalla).

 

Elementtirekka Virosta tuo lisää seiniä.

Ensimmäinen seinä paikallaan. Katselemme sivuovea ja kkh:n ikkunaa tässä.

 

Olohuoneen ikkunaseinää. Paljon isoja ikkunoita!

 Ilmojen halki käy seinän tie..

 Puuportaat ovat suoraan pääoven kohdalla

 

Kaksi väliseinääkin pystyssä ja esikoinen ottaa mittaa olohuoneesta

Sisältä pääovelle päin. Vasemmalla näkyvä ovi on teknisen tilan.

Olen alkanut vaivihkaa kutsua taloa nimellä Dalmatialainen. Johtuu tuosta valkoisesta eristeestä elementin pinnalla, joka on kiinnitetty mustin lätkin. Jos talvi tässä alkaa tehdä tuloaan ihan kunnolla, niin rappausta talon pintaan ei enää ehditä tehdä ja sitten saamme katsoa Dalmatialaista koko talven kevääseen saakka. Rappauksen tekemisessä on jonkinsortin pakkasrajat, jos olen oikein ymmärtänyt.

Tulevana viikonloppuna Raksamiehellä on ohjelmassa patolevyjen kiinnittäminen sokkelin ympärille sekä tuuletusputkien asentaminen alapohjasta. Jos alati muuttuvat raksatiedotteet ovat menneet oikeaoppisesti mulle perille, niin olen ymmärtänyt, että ensi viikko pidetään taukoa meidän seinäasennuksesta, koska nosturia tarvitaan jossain muualla (oikeastihan koko homman piti olla valmis jo tämän viikon loppuun mennessä, mutta eipä se taaskaan mennyt niin kuin suunniteltiin). Eli ensi viikon jälkeen ilmeisesti jatkuu sitten seinien asennus 2-kerroksen seinillä, sitten päälle nostetaan kattotuolit. Vihoviimeisenä asennetaan autokatoksen seinät ja kattotuolit päälle. Tämän jälkeen estradille astuu katon rakentaja. Ja kun katto on valmis, tulee paikalle ikkunoiden asentaja. Ja nyt voi tällä rakentajalla mennä tämä arvaus vikaakin, mutta ilmeisesti ikkunoiden jälkeen alkaa valmisteluhommat lämmityksen asentamista varten. Eli kohtapuoliin paikalle tulee maalämmön poraaja, joka poraa jotain putkea syvälle maahan ja talon sisällä aletaan vetää putkea vesikiertoista lattialämmitystä varten ja sen päälle sitten betonivalua. Voi olla että välissä tapahtuu sata muutakin asiaa, joista mulla ei taas ole aavistustakaan!

Tänään raksalla käydessäni huomasin, että keskellä olohuoneen lattiaa makasi meidän portaat, ne ovat siis yhtenä betonielementtinä. Nekin nostetaan paikalleen (ehkä huomenna) ja sitten me päästään jo yläkertaankin! Ihan luksusta verrattuna viime kertaiseen rakentamiseen. Silloin meillä oli loppuviivoille saakka puusta rakennetut tikkaat yläkertaan ja minä korkeanpaikankammoisena kävin ekaa kertaa yläkerrassa vasta todella myöhäisessä vaiheessa.

Pohjatöitä ja elementtiasennusta

Raksamiehen vaimo täältä työpaikalta kirjoittelee.
Liukastelin tänään aamupäivällä kesärenkailla lumisia teitä pitkin raksalle (talvi yllätti, kuten aina) katsomaan, että mikä meininki. Hyvä oli meininki, elementtiasennus on ollut meneillään koko viikon ja miehet seisoi siellä sokkeleiden sisällä ottamassa vastaan nosturista elementtiä. Elementtiasennus pitäisi alkusuunnitelman mukaan olla jo pidemmällä, mutta jos jotain opin ekasta rakennusprojektista, niin sen että raksalla mikään ei mene koskaan niinkuin Strömsössä!

Kerrataanpa vähän tätä alun aikataulua, nyt se on vielä hyvä tehdä kun ei olla tämän pidemmällä.
Tonttikaupat tehtiin alkuvuodesta, muistaakseni maaliskuussa kävimme raksamiehen kanssa kunnan talolla kirjoittamassa nimet kauppapapereihin. Jotain piti maksaakin. Sitten olimme 1179 neliön kokoisen maapalan omistajia. Tällä kertaa meillä ei ollut mitään erityistä kiirettä, ajateltiin että mietitään ja suunnitellaan hyvin. Viimeksi oli vähän toisenlainen aikataulu, siinä rakentamisen lomassa tehtiin keittiösuunnitelmaa ja sellaisia. Tällä kertaa raksamies kiersi keittiömyyjiä jo keväällä, hän kävi tekemässä alustavan kierroksen yksin, koska minä en töiltäni päässyt mukaan. Domuskeittiön kanssa alettiin päästä paremminkin yhteisymmärrykseen ja tällä kertaa myös näköjään kattavalla kokonaispaketilla: Keittiöt, kodinkoneet, vessat, vaatekaapit, kodinhoitohuone... Ai miten yksinkertaista! Viimeksi kaikki kalusteet riivittiin mikä mistäkin. Toisaalta nyt minua meinasi vähän käydä ahdistamaan se, että pitääkö tosissaan nyt jo tietää kaikki, vessat ja kaikki? Jotenkin nimenomaan näiden vessojen kohdalla tämä tökkii mulla vastaan. Noilta kalustetoimittajilta tulee jotenkin liian perusvessoja. Anteeksi nyt vaan. Haluaisin jotain persoonallista ja yllättävää, ja kun heitän tämän toiveen ilmoille, kalustemyyjä ehdottaa meille punaisia vessan kalusteita. En tarkoita sitä, vaan linjakasta kauniin sävyistä persoonallisuutta. Ei peruspeilejä, vaan ihana hopeisilla taulukehyksillä kehystettu iso peili. Ja siihen tyyliin. Ehkä musta wc-pönttö tällä kertaa? Jotain muuta kuin perusvalkoiset kalusteet, mitä nyt ollaan meille tarjoamassa. Tuntuu, että jos nyt sitoudun tuohon Domuksen vessapakettiin, niin persoonalliset toiveet lentää ulos takaovesta samaa tahtia. (No, olemme tehneet heidän kanssa kuitenkin kaupat, sopineet näistä em. kalusteista, mutta vielä on jätetty auki tarkemmat värit ja mallit. Suurpiirteinen suunnitelma on jo tehty ja tiedän nyt jo, mitä kaappeja keittiöön tulee mihinkin. Tavallaan on myös ihanaa huokaista, ei tarvitse enää miettiä kodinkoneita eikä kaappeja, ne on jo sovittu ja voi keskittyä muihin juttuihin.)

Kevään aikana tilailtiin erilaisia suunnitelmia. Ensin tehtiin tietysti maaperätutkimus ja sen jälkeen perustamissuunnitelmat. Selvisi että kivitalo pellolle vaatii alleen hirveästi paljon paalua. Tuli rakennesuunnitelmaa ja mitä niitä kaikkia on. Ja suunnitelmien kanssa oli sitten hyvä lähteä kyselemään tarjouksia ja tekijöitä. Raksamies hoitaa meillä nämäkin asiat, hän pyyteli tarjouksia maanrakennuksesta ja paalutuksesta kevään ja kesän aikana, tässä syksymällä on myös selvitelty elementtiasentajaa, katontekijää, ikkunoiden asentajaa ja niin edelleen. Joitakin on vaikeampi löytää kuin toisia.
Maatyöt meille teki/tekee JV-Kaivuu, josta olimme kuulleet paljon suosituksia. Talonpaikkaa alettiin kaivamaan elokuussa. Seuraavaksi elokuun lopulla tuli paaluttaja, joka iski 38 paalua maahan 25 metrin matkalta. Paalutus oli kyllä tiedossa tonttia ostettaessa ja myös sen hintavuus, mutta sanottakoon rehellisyyden nimissä, että tässä kohtaa taisi budjetti repsahtaa ensimmäisen kerran pahasti yli. Syynä oli juurikin tuo paalupisteiden suuri määrä, mikä tuli ehkä vähän "puskista". No, paljon on kiinni myös tontista ja tuurista, naapuritontilla kun jouduttiin iskemään paalua 40 metrin syvyyteen ja ei sekään ihan halvaksi tullut.

Talolle paikka, seuraavaksi paalut

Syyskuussa koitti syyssateet ja Meporan miehet astelivat paikalle ihastelemaan uima-altaaksi muuttunutta tonttiamme, siihen heidän oli tarkoitus alkaa rakentaa anturoita. Uima-altaan kanssa tuskailtiin muutama viikko, kaksi uppopumppua kävi yötä päivää tontilla ja yritti pitää talon paikan kuivana. Anturoiden rakentamisen jälkeen maanrakentaja kävi asentamassa meille salaojat ja siitä se uima-allaskin lähti sitten lopullisesti tyhjenemään.

"Uima-allas" on saanut anturat

 

Autokatoksen perustukset

Salaojilla saatu uima-allas tyhjäksi ja kuoppa täytetty soralla.

 

Ja vihdoinkin nyt tämän kuluvan viikon maanantaina paikalle alkoi tulla autonosturia, elementtiasentajia sekä tietysti elementtirekkaa. Alkoi sokkeleiden asennus, jonka piti sitten jouhevasti suoraan jatkua ontelolaatoilla ja talon seinillä. Asennussuunnitelma oli tehty tarkasti, siinä kun on monta liikkuvaa osaa. Kun sokkelit on pistetty paikalleen, ne valetaan kiinni ennen kuin voidaan alkaa asentaa sitten ontelolaattoja siihen päälle (niistä tulee tavallaan se 1-kerroksen lattia). Ontelolaatat valetaan, ennen kuin voidaan alkaa asentaa seiniä, ja niin edelleen. Ja myös joka välissä on jotain muuta puuhaa. Alapohjaan pitäisi laittaa jotain eristeitä ja soraa, ja mielellään ennen kuin tulee ne ontelolaatat siihen päälle. Tässä kohtaa alkoi homma pettää. Eristeet ei tulleet toimittajalta siinä aikataulussa kuin niitä olisi tarvittu. Sitten tarvittiin jotain kiinnitysruuveja, jotain hirveän erikoisia joita ei löytynyt oikein mistään. Piti tulla tilausmyyntinä, mutta se tietysti myöhästyi. Tämä teki sen, että asennusmiehet pyöritteli tontilla peukaloitaan, kun elementtien asennus ei päässyt etenemään ja Tommi hoiti erilaisia hätäratkaisuja, jotta oltaisiin saatu hommaa eteenpäin. Kirsikkana kakun päällä kävi selville, että ei ne talon elementitkään olleet valmiita siinä aikataulussa, missä oli luvattu ja tieto siitä tuli meille vasta kun asennus oli alkanut. Tällä viikolla on tullut monta paniikkipuhelua raksamieheltä, sellaista jotka alkaa huokauksella ja toteamuksella, että "taas hommat kusee". Ja tämä kaikki tavaran viivästyminen aiheutti sen, että ontelolaatat menivät sokkeleiden päälle ennen kuin eristeet ja sorat ehdittiin laittaa alapohjaan kuntoon. Maanrakentaja kävi kippaamassa sorakasan kyllä alapohjaan, mutta levitystyöhön joutui raksamies, eikä niin herkullisissa olosuhteissa. Illan pimeydessä hän konttasi 120cm korkeaan alapohjan tilaan ja alkoi levitellä eristeitä ja lapiolla levittää soraa. Eikä siihen ihan yksi ilta riitä, eikä kaksikaan. Joten homma jatkuu ja polvet huutaa Hoosiannaa.

 
Yksi asia vielä: Minusta ei ikinä tulisi raksamiestä, eikä naistakaan. Ei kerta kaikkiaan. Taidan tälläkin kertaa pysytellä visusti tuolla muonitus- ja lastenhoitotehtävissä. Niin, ja raportoinnissa ja henkisessä kannustuksessa.

Pohjakuvat ja miten niihin päädyttiin

Kun saimme ensimmäisen talon valmiiksi, kuulimme monta kertaa kysymyksen: Onko jotain, mitä olisitte tehneet toisin?
Aika vähän on sellaisia asioita. Varmasti oikein miettimällä tulee mieleen jotain pieniä juttuja, joista yhden kerran jälkeen oppi jotain. Mutta ei mitään erityisen isoa, ensimmäinen talo oli kaikin puolin ihan onnistunut projekti.

Toki ajattelin, että seuraavaan taloon isompi keittiö. Ja isompi ulkovarasto, tai sitten selkeästi kaksi ulkovarastoa (toinen pyörien ja vaunujen säilytykseen, toinen muuhun varastointiin). Isompi kodinhoitohuone.
Tilojen suhteen toiveet pysyi hyvin samoina ekasta talosta toiseen. Olimme mieltyneet kahteen kerrokseen, sekä asumisen että talon ulkonäön kannalta. Pukuhuone pesutilojen yhteyteen oli kiva, sekin haluttiin uuteen taloon. Kodinhoitohuone meillä oli vanhassa talossa yläkerrassa, siellä missä makuuhuoneet ja vaatekaapitkin, ja se oli erittäin toimiva ratkaisu. Missään nimessä ei haluttu pesutiloihin käyntiä kodinhoitohuoneen kautta.
Nyt uuteen taloon ei saatukaan kodinhoitohuonetta yläkertaan, siihen oli parikin syytä. Yläkerran neliöissä piti säästellä sen kerrosluvun takia ja vanhempien makuuhuone tuleekin uuteen taloon alakertaan. Joten kodari tulee alakertaan. Ja ikävä kyllä, vaikka miten väänsimme ja käänsimme, niin käynti pukuhuoneeseen ja pesutiloihin tulee kuin tuleekin kodinhoitohuoneen kautta.
Vanhassa talossa oli toimiva iso lämmin kuisti sisäänkäynnin yhteydessä. Se oli todella hyvä lapsiperheessä, kaikki kenkäröykkiöt ja kuraiset haalarit sai kuistin oven taakse piiloon ja se ei ikäänkuin tullut talon "sisätiloihin". Tähän uuteen taloon ei kuisti sopinut oikein tyyliinkään ja siksi halusin ehdottomasti eteiseen kunnon vaatehuoneen ulkovaatteita varten. En halua mitään avonaulakoita esille eikä tavalliset vaatekaapit oikein tunnu toimivilta lapsiperheen ulkovaatteille. Vaatehuone eteiseen nyt siis tulee ja mielellään olisi saanut olla isompikin, mutta niinhän se tahtoo noiden neliöiden kanssa olla, että ne aina loppuu kesken.

Uuteen taloon tulee alakerran yksikerroksiseen osaan keittiö, ruokailutila ja olohuone. Alakerrassa on myös siis vanhempien makuuhuone, vessa, kodari sekä pukuhuone-pesuhuone-sauna-kompleksi. Suorat portaat vievät yläkertaan ja sieltä löytyy kolme makuuhuonetta, pieni aula, vessa ja sekä kahden makuuhuonene välinen yhteinen vaatehuone. Yläkerta on suunniteltu tyttöjen valtakunnaksi.

Olohuoneen takalle meillä oli mielessä vähän otollisempikin paikka, mihin se nyt on sijoitettu. Nythän se on aivan talon päädyssä, ulkoseinällä. Lämmityselementtinä tuo paikka ei ole otollisin ja muutenkin olisimme halunneet takan läpiluukulla olohuoneen ja ruokailutilan väliin. Tässä tuli kuitenkin piipun sijoittelu katolla niin pahasti ongelmaksi, että se ei ollut mahdollista. Tai sitten piippu olisi pitänyt katon päällä nostaa ihan tuhottoman korkealle sen takia, ettei piipusta tuleva savu ala mustaamaan kaksikerroksisen osan seinää. Tällä tavoin monta metriä korkeana piippu olisi näyttänyt tosi tyhmältä ja sitä olisi varmasti pitänyt tukeakin jollain tavalla. Talon päädyssä nykyisellä paikallaan takan piippu saa olla ihan normikorkuisena.

Tässä piippuasiassa huomaa hyvin sen, että ei se talon suunnittelu ole koskaan niin yksinkertaista, mitä etukäteen saattaisi kuvitella. On paljon kaikkia seikkoja, joita ihan maallikko (kuten minä) ei osaa ottaa huomioon ollenkaan. On helppo sanoa, että haluan sellaisen talon, missä on sitä ja sitä ja sitä, ilmansuunnat sitä ja tätä, ikkunat näin ja noin ja niin edelleen. Todellisuudessa joutuu tekemään aika paljon kompromisseja, että koko paletti saadaan toimimaan, ja jotta neliöt ei karkaa käsistä. Minäkin haluaisin ison eteisen, isoja vaatehuoneita kaikille, isot makuuhuoneet, ison keittiön, ison kodinhoitohuoneen... Kaikkea ei todella vain voi saada, aika paljosta joutuu jopa luopumaan. Meillä on nykyiseen taloon tulossa kerrosneliöitä 234m2, asuinneliöitä 180m2. Autokatos ja varasto huomioiden rakennusoikeus onkin jo ylitetty :)

Me olimme tällä kertaa miettineet taas talon pohjaa aika pitkälle itse, suuntaviivoja oli antamassa Trivselhusin visio-talo (kts. edellinen posti). Puolituttu arkkitehti teki lopun työn, piirsi talomme lopulliseen muotoon ja tekikin sinne itse asiassa aika monta hyvää muutosta. Monta sähköpostia vaihdettiin ja pari kertaa tavattiinkin, että talo sitten lopulta oli viimeistäkin ikkunan paikkaa myöden just eikä melkein.

Talon yksikerroksinen osuus on melko korkeaa tilaa. Siellä on vino sisäkatto ja korkeimmalta kohdalta katto nousee aina 4 metriin, ja reunoiltakin 3,3 metriin. Alla näette sisäkuvia siitä Trivselhusin visio-talostamme, jossa on hyvin samanlainen tuo yksikerroksinen siipi kuin mitä meille tulee (meille ei vain tule noita kattoikkunoita). Kuvissa näkyy tuo korkea ja vino sisäkatto (meillä ei yhtä jyrkkänä tule se katto, koska kaavassa oli määrätty kattokaltevuus) ja muutenkin noissa kuvissa kaikki on melko lailla niin kuin meillekin tulee. Tosin kuvissa se takka on siinä, mihin mekin olisimme sen halunneet vaan ei saatu. Eli meillä takka tulee tuonne päätyseinälle syöden sieltä isosta päätyikkunasta tuon keskiosan pois, takan reunoille jää molemmin puolin korkeat ikkunat.

Se mikä onkin hyvin erilaista viimekertaiseen talopakettirakentamiseen verrattuna, on että nyt tehdään arkkitehdin suunnitelmien mukaan kaikki ikäänkuin palasista. Betonielementit (sokkelit, ontelolaatat, seinät) on tilattu Parma Oy:ltä, ikkunat tulee Fenestralta, konesaumattu peltikatto tulee taas jostain muualta ja niin edelleen. Olihan se eri, kun tuli talopaketti, missä ikkunat oli valmiina paikoillaan ja talotehtaan asentajat teki katonkin valmiiksi. Nyt on siis enemmän liikkuvia osia pelissä, mutta onneksi rakentaja ja samalla vastaava mestari on oma asiansa osaava Raksamies, niin hommat pysyy paremmin hanskassa.

Taustaa (eli miten olemme taas tässä?!)

Heipä hei,

ja tervetuloa uutukaiseen blogiini!

Täällä kirjoittaa 35 vuotias nainen, 3 tyttölapsen äiti, yhden raksamiehen vaimo. Entinen sairaanhoitaja, nykyinen luomukauppias ja tuleva intuitiivinen parantaja. Kynä pysyy kädessä ja erityisesti elämän isoissa muutoksissa se vaatii saada olla kädessä paljonkin.

Raksamies on 34 vuotias sisukas mies. Älkää antako blogin nimen johtaa harhaan, hän on nimittäin ehta konttorirotta. Rakennusalan DI-tutkinto löytyy ja betonialalla töitä tekee, mutta kova on palo päästä välillä tarttumaan itsekin vasaraan. Ja sen palon tuotoksia tässä taas seuraillaan!

Tohdin kuitenkin antaa miehelleni oikein raksamiehen arvonimen, koska jos on koulutusta niin on kokemustakin. Yksi talo on jo rakennettu ja nyt on lähtenyt toinen käyntiin.

Talo 1
Ostimme vuoden 2008 tammikuussa tontin Vihdin kunnalta Nummelasta. Samassa rytäkässä syntyi toinen tyttäremme, vanhin oli puolitoistavuotias. Muutimme Nummelaan ja jo pääsiäisen pyhinä viihdytimme naapurustoa moottorisahan pärinällä, kaadoimme puut tontilta. Rakensimme 2-kerroksisen puutalon, talotoimittajana oli silloinen Jokeri-talot. Talopaketti tuli kesäkuussa 2008, muutimme sisään huhtikuussa 2009. Raksamies teki sisätyöt suurimmaksi osaksi itse, oli toki muutamia poikkeuksiakin (mm. tasoitus- ja laatoitustyöt). Vaikka teimme taloa viimeistä piirtoa ja tapetinvalintaa myöten itsellemme, tiesimme kuitenkin jo rakennusvaiheessa, että talo ei jää viimeiseksi taloksemme, vaan se myydään jossain vaiheessa. Tuo myyntivaihe tuli vain nopeammin kuin itsekään arvasimme. Uusi talo alkoi kutitella mielessä ja sopivasti Vihdin kunnalla oli taas uusi omakotialue tontteineen myynnissä. Myimme talomme 2,5 vuoden asumisen jälkeen ja muutimme vuokralle 99 neliön rivitaloasuntoon.

Talo2
Vihdin kunta alkoi työstää uutta omakotitaloaluetta Nummelaan vanhalle kaalipellolle. Siellä oli tarjolla kaikenlaista, katu 1-kerroksisille taloille, katu 2-kerroksisille ja muutama tontti sellaisille, joissa kerrosluvuksi oli määrätty 1 u2/3. Tontteja sai hakea haluamiaan ja lopulta sitten arpaonni ratkaisi, jos yhdelle tontille oli useampi hakija. Haimme kahta tonttia, joihin olisi saanut rakentaa 2-kerroksisen talon. Arpaonni ei potkaissut ja niinpä aloimme katsella saman kadun vapaaksi jääneitä tontteja. Yllättäen päätimmekin tarttua tonttiin, johon sai rakentaa sellaisen kerrosluvultaan 1 u2/3 olevan talon ja sen saimme. Vaikka olimme pitäneet 2-kerroksista ainoana vaihtoehtona, tämä tontti oli muuten hyvä. Se on päätytontti, toisella puolella rajanaapuri, toisella puolella kadun kääntöpaikka, takana puistoalue. Aloimme hahmotella mielessämme taloa tuollaisella kerrosluvulla. Olimme ensin selvittäneet, että kunhan tuo 2/3 ei tarkoita yläkertaan matalaa tilaa, niin se sopii meille. Eikä se ainakaan Vihdin kunnassa tarkoittanut sitä (muista blogeista olen lukenut myös toisenlaisia kuntien käytäntöjä, että se nimenomaan ehdoitta on tarkoittanut sitä matalaa tilaa). Kerrosluku 1 u2/3 tarkoittaa, että yläkerran pinta-ala saa olla 2/3 alakerran pinta-alasta. Meillä asia on ratkaistu sillä, että talo on L:n mallinen, josta L:n toinen sakara on 2-kerroksinen, toinen sakara 1-kerroksinen. Näin alakerrassa on enemmän neliöitä kuin ylhäällä.

Olimme pitkään raksamiehen kanssa katselleet netistä ruotsalaisen Trivselhusin talomalleja ja olleet ykskantaan hyvin ihastuneita. Niissä tuntui olevan jotain hyvin erilaista verrattuna siihen, mitä Suomessa on tottunut näkemään. Yksi talomalli nousi ylitse muiden ja siitä tulikin ikäänkuin meidän lähtökohtamme tulevan talon suunnitteluun:

Tätä voisi sanoa jonkinlaisena vison antajaksi. Loppujen lopuksi meidän talomme ei tuota juuri muistuta. Ainut, mitä tuosta seurasi meidän taloon on talon päädyssä näkyvä iso ikkuna sekä sisäsivulla olevat isot maahan saakka tulevat ikkunat.

Tontille oli mahdollista rakentaa puu- tai kivitalo. Kovin koristeellinen se ei saisi olla ja väri on oltava harmaa. Koska betonimieheni oli jo rakentanut yhden puutalon ja oli silti salaa aina haaveillut ehdasta betonitalosta, läksimme nyt sille tielle. Talo tulee siis betonielementeistä, harmaaksi rapattuna (itse tykkään, että kivitalon on oltava valkoinen, mutta kaava päätti tämän asian puolestamme). Mistään ultra-modernista tyylistä emme kai kumpikaan pidä, joten halusimme kivitaloomme hiukan "kartanomaisuutta" ja sen takia meille esimerkiksi tulee ruutuikkunat. Muitakin perustoiveita pohjan suhteen tietenkin oli (niistä myöhemmin), muuten olimme aika simppelit tahtojemme kanssa. Kaksi asiaa oli sellaista, mistä ei tällä kertaa haluttu tinkiä: Eteisaulan halusimme kahden kerroksen korkuiseksi ja pääoven olisi oltava musta. Näillä mennään!

Talo2:n projektia vauhdittaa yksi lapsi enemmän kuin viimeksi. Nyt pyörii mukana 6-vuotias, kohta 5-vuotias sekä 2-vuotias kuopus. Luvassa jälleen vauhdikasta menoa ja paljon raksapölyisiä vaatteita!

Seuraavassa postissa esittelen teille projektia enemmän kuvin ja viimeistään sitä seuraavassa kerron, missä mennään nyt. Tavataan näiden parissa ihan pian!