Taustaa (eli miten olemme taas tässä?!)

Heipä hei,

ja tervetuloa uutukaiseen blogiini!

Täällä kirjoittaa 35 vuotias nainen, 3 tyttölapsen äiti, yhden raksamiehen vaimo. Entinen sairaanhoitaja, nykyinen luomukauppias ja tuleva intuitiivinen parantaja. Kynä pysyy kädessä ja erityisesti elämän isoissa muutoksissa se vaatii saada olla kädessä paljonkin.

Raksamies on 34 vuotias sisukas mies. Älkää antako blogin nimen johtaa harhaan, hän on nimittäin ehta konttorirotta. Rakennusalan DI-tutkinto löytyy ja betonialalla töitä tekee, mutta kova on palo päästä välillä tarttumaan itsekin vasaraan. Ja sen palon tuotoksia tässä taas seuraillaan!

Tohdin kuitenkin antaa miehelleni oikein raksamiehen arvonimen, koska jos on koulutusta niin on kokemustakin. Yksi talo on jo rakennettu ja nyt on lähtenyt toinen käyntiin.

Talo 1
Ostimme vuoden 2008 tammikuussa tontin Vihdin kunnalta Nummelasta. Samassa rytäkässä syntyi toinen tyttäremme, vanhin oli puolitoistavuotias. Muutimme Nummelaan ja jo pääsiäisen pyhinä viihdytimme naapurustoa moottorisahan pärinällä, kaadoimme puut tontilta. Rakensimme 2-kerroksisen puutalon, talotoimittajana oli silloinen Jokeri-talot. Talopaketti tuli kesäkuussa 2008, muutimme sisään huhtikuussa 2009. Raksamies teki sisätyöt suurimmaksi osaksi itse, oli toki muutamia poikkeuksiakin (mm. tasoitus- ja laatoitustyöt). Vaikka teimme taloa viimeistä piirtoa ja tapetinvalintaa myöten itsellemme, tiesimme kuitenkin jo rakennusvaiheessa, että talo ei jää viimeiseksi taloksemme, vaan se myydään jossain vaiheessa. Tuo myyntivaihe tuli vain nopeammin kuin itsekään arvasimme. Uusi talo alkoi kutitella mielessä ja sopivasti Vihdin kunnalla oli taas uusi omakotialue tontteineen myynnissä. Myimme talomme 2,5 vuoden asumisen jälkeen ja muutimme vuokralle 99 neliön rivitaloasuntoon.

Talo2
Vihdin kunta alkoi työstää uutta omakotitaloaluetta Nummelaan vanhalle kaalipellolle. Siellä oli tarjolla kaikenlaista, katu 1-kerroksisille taloille, katu 2-kerroksisille ja muutama tontti sellaisille, joissa kerrosluvuksi oli määrätty 1 u2/3. Tontteja sai hakea haluamiaan ja lopulta sitten arpaonni ratkaisi, jos yhdelle tontille oli useampi hakija. Haimme kahta tonttia, joihin olisi saanut rakentaa 2-kerroksisen talon. Arpaonni ei potkaissut ja niinpä aloimme katsella saman kadun vapaaksi jääneitä tontteja. Yllättäen päätimmekin tarttua tonttiin, johon sai rakentaa sellaisen kerrosluvultaan 1 u2/3 olevan talon ja sen saimme. Vaikka olimme pitäneet 2-kerroksista ainoana vaihtoehtona, tämä tontti oli muuten hyvä. Se on päätytontti, toisella puolella rajanaapuri, toisella puolella kadun kääntöpaikka, takana puistoalue. Aloimme hahmotella mielessämme taloa tuollaisella kerrosluvulla. Olimme ensin selvittäneet, että kunhan tuo 2/3 ei tarkoita yläkertaan matalaa tilaa, niin se sopii meille. Eikä se ainakaan Vihdin kunnassa tarkoittanut sitä (muista blogeista olen lukenut myös toisenlaisia kuntien käytäntöjä, että se nimenomaan ehdoitta on tarkoittanut sitä matalaa tilaa). Kerrosluku 1 u2/3 tarkoittaa, että yläkerran pinta-ala saa olla 2/3 alakerran pinta-alasta. Meillä asia on ratkaistu sillä, että talo on L:n mallinen, josta L:n toinen sakara on 2-kerroksinen, toinen sakara 1-kerroksinen. Näin alakerrassa on enemmän neliöitä kuin ylhäällä.

Olimme pitkään raksamiehen kanssa katselleet netistä ruotsalaisen Trivselhusin talomalleja ja olleet ykskantaan hyvin ihastuneita. Niissä tuntui olevan jotain hyvin erilaista verrattuna siihen, mitä Suomessa on tottunut näkemään. Yksi talomalli nousi ylitse muiden ja siitä tulikin ikäänkuin meidän lähtökohtamme tulevan talon suunnitteluun:

Tätä voisi sanoa jonkinlaisena vison antajaksi. Loppujen lopuksi meidän talomme ei tuota juuri muistuta. Ainut, mitä tuosta seurasi meidän taloon on talon päädyssä näkyvä iso ikkuna sekä sisäsivulla olevat isot maahan saakka tulevat ikkunat.

Tontille oli mahdollista rakentaa puu- tai kivitalo. Kovin koristeellinen se ei saisi olla ja väri on oltava harmaa. Koska betonimieheni oli jo rakentanut yhden puutalon ja oli silti salaa aina haaveillut ehdasta betonitalosta, läksimme nyt sille tielle. Talo tulee siis betonielementeistä, harmaaksi rapattuna (itse tykkään, että kivitalon on oltava valkoinen, mutta kaava päätti tämän asian puolestamme). Mistään ultra-modernista tyylistä emme kai kumpikaan pidä, joten halusimme kivitaloomme hiukan "kartanomaisuutta" ja sen takia meille esimerkiksi tulee ruutuikkunat. Muitakin perustoiveita pohjan suhteen tietenkin oli (niistä myöhemmin), muuten olimme aika simppelit tahtojemme kanssa. Kaksi asiaa oli sellaista, mistä ei tällä kertaa haluttu tinkiä: Eteisaulan halusimme kahden kerroksen korkuiseksi ja pääoven olisi oltava musta. Näillä mennään!

Talo2:n projektia vauhdittaa yksi lapsi enemmän kuin viimeksi. Nyt pyörii mukana 6-vuotias, kohta 5-vuotias sekä 2-vuotias kuopus. Luvassa jälleen vauhdikasta menoa ja paljon raksapölyisiä vaatteita!

Seuraavassa postissa esittelen teille projektia enemmän kuvin ja viimeistään sitä seuraavassa kerron, missä mennään nyt. Tavataan näiden parissa ihan pian!