Pohjatöitä ja elementtiasennusta

Raksamiehen vaimo täältä työpaikalta kirjoittelee.
Liukastelin tänään aamupäivällä kesärenkailla lumisia teitä pitkin raksalle (talvi yllätti, kuten aina) katsomaan, että mikä meininki. Hyvä oli meininki, elementtiasennus on ollut meneillään koko viikon ja miehet seisoi siellä sokkeleiden sisällä ottamassa vastaan nosturista elementtiä. Elementtiasennus pitäisi alkusuunnitelman mukaan olla jo pidemmällä, mutta jos jotain opin ekasta rakennusprojektista, niin sen että raksalla mikään ei mene koskaan niinkuin Strömsössä!

Kerrataanpa vähän tätä alun aikataulua, nyt se on vielä hyvä tehdä kun ei olla tämän pidemmällä.
Tonttikaupat tehtiin alkuvuodesta, muistaakseni maaliskuussa kävimme raksamiehen kanssa kunnan talolla kirjoittamassa nimet kauppapapereihin. Jotain piti maksaakin. Sitten olimme 1179 neliön kokoisen maapalan omistajia. Tällä kertaa meillä ei ollut mitään erityistä kiirettä, ajateltiin että mietitään ja suunnitellaan hyvin. Viimeksi oli vähän toisenlainen aikataulu, siinä rakentamisen lomassa tehtiin keittiösuunnitelmaa ja sellaisia. Tällä kertaa raksamies kiersi keittiömyyjiä jo keväällä, hän kävi tekemässä alustavan kierroksen yksin, koska minä en töiltäni päässyt mukaan. Domuskeittiön kanssa alettiin päästä paremminkin yhteisymmärrykseen ja tällä kertaa myös näköjään kattavalla kokonaispaketilla: Keittiöt, kodinkoneet, vessat, vaatekaapit, kodinhoitohuone... Ai miten yksinkertaista! Viimeksi kaikki kalusteet riivittiin mikä mistäkin. Toisaalta nyt minua meinasi vähän käydä ahdistamaan se, että pitääkö tosissaan nyt jo tietää kaikki, vessat ja kaikki? Jotenkin nimenomaan näiden vessojen kohdalla tämä tökkii mulla vastaan. Noilta kalustetoimittajilta tulee jotenkin liian perusvessoja. Anteeksi nyt vaan. Haluaisin jotain persoonallista ja yllättävää, ja kun heitän tämän toiveen ilmoille, kalustemyyjä ehdottaa meille punaisia vessan kalusteita. En tarkoita sitä, vaan linjakasta kauniin sävyistä persoonallisuutta. Ei peruspeilejä, vaan ihana hopeisilla taulukehyksillä kehystettu iso peili. Ja siihen tyyliin. Ehkä musta wc-pönttö tällä kertaa? Jotain muuta kuin perusvalkoiset kalusteet, mitä nyt ollaan meille tarjoamassa. Tuntuu, että jos nyt sitoudun tuohon Domuksen vessapakettiin, niin persoonalliset toiveet lentää ulos takaovesta samaa tahtia. (No, olemme tehneet heidän kanssa kuitenkin kaupat, sopineet näistä em. kalusteista, mutta vielä on jätetty auki tarkemmat värit ja mallit. Suurpiirteinen suunnitelma on jo tehty ja tiedän nyt jo, mitä kaappeja keittiöön tulee mihinkin. Tavallaan on myös ihanaa huokaista, ei tarvitse enää miettiä kodinkoneita eikä kaappeja, ne on jo sovittu ja voi keskittyä muihin juttuihin.)

Kevään aikana tilailtiin erilaisia suunnitelmia. Ensin tehtiin tietysti maaperätutkimus ja sen jälkeen perustamissuunnitelmat. Selvisi että kivitalo pellolle vaatii alleen hirveästi paljon paalua. Tuli rakennesuunnitelmaa ja mitä niitä kaikkia on. Ja suunnitelmien kanssa oli sitten hyvä lähteä kyselemään tarjouksia ja tekijöitä. Raksamies hoitaa meillä nämäkin asiat, hän pyyteli tarjouksia maanrakennuksesta ja paalutuksesta kevään ja kesän aikana, tässä syksymällä on myös selvitelty elementtiasentajaa, katontekijää, ikkunoiden asentajaa ja niin edelleen. Joitakin on vaikeampi löytää kuin toisia.
Maatyöt meille teki/tekee JV-Kaivuu, josta olimme kuulleet paljon suosituksia. Talonpaikkaa alettiin kaivamaan elokuussa. Seuraavaksi elokuun lopulla tuli paaluttaja, joka iski 38 paalua maahan 25 metrin matkalta. Paalutus oli kyllä tiedossa tonttia ostettaessa ja myös sen hintavuus, mutta sanottakoon rehellisyyden nimissä, että tässä kohtaa taisi budjetti repsahtaa ensimmäisen kerran pahasti yli. Syynä oli juurikin tuo paalupisteiden suuri määrä, mikä tuli ehkä vähän "puskista". No, paljon on kiinni myös tontista ja tuurista, naapuritontilla kun jouduttiin iskemään paalua 40 metrin syvyyteen ja ei sekään ihan halvaksi tullut.

Talolle paikka, seuraavaksi paalut

Syyskuussa koitti syyssateet ja Meporan miehet astelivat paikalle ihastelemaan uima-altaaksi muuttunutta tonttiamme, siihen heidän oli tarkoitus alkaa rakentaa anturoita. Uima-altaan kanssa tuskailtiin muutama viikko, kaksi uppopumppua kävi yötä päivää tontilla ja yritti pitää talon paikan kuivana. Anturoiden rakentamisen jälkeen maanrakentaja kävi asentamassa meille salaojat ja siitä se uima-allaskin lähti sitten lopullisesti tyhjenemään.

"Uima-allas" on saanut anturat

 

Autokatoksen perustukset

Salaojilla saatu uima-allas tyhjäksi ja kuoppa täytetty soralla.

 

Ja vihdoinkin nyt tämän kuluvan viikon maanantaina paikalle alkoi tulla autonosturia, elementtiasentajia sekä tietysti elementtirekkaa. Alkoi sokkeleiden asennus, jonka piti sitten jouhevasti suoraan jatkua ontelolaatoilla ja talon seinillä. Asennussuunnitelma oli tehty tarkasti, siinä kun on monta liikkuvaa osaa. Kun sokkelit on pistetty paikalleen, ne valetaan kiinni ennen kuin voidaan alkaa asentaa sitten ontelolaattoja siihen päälle (niistä tulee tavallaan se 1-kerroksen lattia). Ontelolaatat valetaan, ennen kuin voidaan alkaa asentaa seiniä, ja niin edelleen. Ja myös joka välissä on jotain muuta puuhaa. Alapohjaan pitäisi laittaa jotain eristeitä ja soraa, ja mielellään ennen kuin tulee ne ontelolaatat siihen päälle. Tässä kohtaa alkoi homma pettää. Eristeet ei tulleet toimittajalta siinä aikataulussa kuin niitä olisi tarvittu. Sitten tarvittiin jotain kiinnitysruuveja, jotain hirveän erikoisia joita ei löytynyt oikein mistään. Piti tulla tilausmyyntinä, mutta se tietysti myöhästyi. Tämä teki sen, että asennusmiehet pyöritteli tontilla peukaloitaan, kun elementtien asennus ei päässyt etenemään ja Tommi hoiti erilaisia hätäratkaisuja, jotta oltaisiin saatu hommaa eteenpäin. Kirsikkana kakun päällä kävi selville, että ei ne talon elementitkään olleet valmiita siinä aikataulussa, missä oli luvattu ja tieto siitä tuli meille vasta kun asennus oli alkanut. Tällä viikolla on tullut monta paniikkipuhelua raksamieheltä, sellaista jotka alkaa huokauksella ja toteamuksella, että "taas hommat kusee". Ja tämä kaikki tavaran viivästyminen aiheutti sen, että ontelolaatat menivät sokkeleiden päälle ennen kuin eristeet ja sorat ehdittiin laittaa alapohjaan kuntoon. Maanrakentaja kävi kippaamassa sorakasan kyllä alapohjaan, mutta levitystyöhön joutui raksamies, eikä niin herkullisissa olosuhteissa. Illan pimeydessä hän konttasi 120cm korkeaan alapohjan tilaan ja alkoi levitellä eristeitä ja lapiolla levittää soraa. Eikä siihen ihan yksi ilta riitä, eikä kaksikaan. Joten homma jatkuu ja polvet huutaa Hoosiannaa.

 
Yksi asia vielä: Minusta ei ikinä tulisi raksamiestä, eikä naistakaan. Ei kerta kaikkiaan. Taidan tälläkin kertaa pysytellä visusti tuolla muonitus- ja lastenhoitotehtävissä. Niin, ja raportoinnissa ja henkisessä kannustuksessa.