Harjakaiset!

Raksamiehen vaimo on ollut nyt hiukan tavallista hiljaisempana kaikkien joulukiireiden keskellä. Nyt on kuitenkin laitettava päivitystä ennen kuin vuosi ihan ehtii vaihtua!

Viimeksi kirjoitin, että talo on harjakorkeudessa ja nyt kun katto on vihdoin saatu ihan oikeastikin valmiiksi, voisi kai viettää harjakaisia. Ainakin teoriassa. Me ollaan oltu hirveän huonoja juhlistamaan näitä raksan etappeja, näin myös viime talon kohdalla. Sellaista se on, kun elämä on kiireistä muutenkin, silloin jää juhlat pitämättä. Yritin kyllä ehdottaa raksamiehelle, että jos edes makkarat paistettaisi raksalla parin tuttavan kesken, mutta saa nähdä jääkö suunnitelman asteelle. Kattoa rakennettiin pitkään ja hartaasti, välillä oli peltimiehillä vaikeuksia tuulen takia, välillä taas peltimiehen työkaveri sairastui. Ei ne timpuritkaan niin hirveän vikkeliä töissään olleet, joten kaikkinensa kattoa rakennettiin hiukan kauemmin, mitä etukäteen suunniteltiin. Mutta niinhän se tapaa mennä!

Ikkunat ja ovet tulivat tontille joulun alla, kuten myös ikkuna-asentajat. Se toimitus ja työ meni muuten ihan suunnitelmien mukaan! Kaksi päivää ja kaikki oli paikallaan. Etuovena on nyt se ihana musta ovi, ja sen sivuilla ja yllä ikkunat. Jostain syystä mulla tällä kertaa kulminoitui vahvimmat toiveet juuri tuohon ulko-oveen, ja juuri tähän toteutuneeseen tyyliin: Musta pitää olla ja levikeikkunoilla! Raksamies peesaili samoilla linjoilla ja sellainen tehtiin. Muut ulko-ovet päätettiin ottaa valkoisena, haluttiin sillä tavalla korostaa sitä pääovea. Nyt kun musta ulko-ovi ja valkoinen teknisen tilan ovi seisovat siinä melkein rinnatusten, jäin hiukan miettimään, että olisiko teknisen tilan ovi kuitenkin pitänyt olla musta sekin, mutta myöhäsitä enää on katua. Näillä mennään.
Ainut, mikä ovi/ikkuna-paketista jäi nyt asentamatta, on kodinhoitohuoneen ovi. Tämä siksi, että taloon sisälle joudutaan kantamaan vielä vaikka mitä, muunmuassa teräsverkkoja lattiaa varten, joten siinä olisi ollut upouuden oven karmit vaarassa. Kodinhoitohuoneeseen tulee siis väliaikainen ovi ja raksakulku ja tavaroiden kanto tapahtuu toistaiseksi sitä kautta.

Ikkunat on ihanat. Hyvin tutun oloiset ruutuikkunat, suurinpiirtein samanlaiset meillä oli viime kodissakin. Erityisen ihania on olohuoneen isot, maahan saakka ulottuvat ikkunat. Mielettömän isot! Olohuonetilasta tulee varmasti valoisa ja muutenkin upea, en malta odottaa!

Kuvia on käyty näpsimässä raksalta vähän väliä, yleensä pimeällä. Olen odottanut, että saadaan keskeneräisten kattojen päältä pressut pois liehumasta ja taloa kiertävät rakennustelineet purettua, että saisin vähän parempaa kuvaa talosta. No, pressut on lähteneet ja vuokratelineiden purku on raksamiehellä työn alla sen, mitä hän lastenhoidolta ehtii. Nämä onkin näitä tässä raksaprojektissa uusia haasteita, että raksamiehellä ei oikeasti ole hirveästi aikaa ja mahdollisuuksia tuohon rakentamiseen. Viime taloa tehdessä minä olin kotiäitinä ja lastenhoitohaasteita ei ollut, mutta nyt on toisin. Minä olen töissä arkisin kuuteen ja lauantaisinkin iltapäivään ja noina aikoina raksamiestä tarvitaan kotona lastenvahtina. Vähiin jäävät ajat, jolloin raksalla pystyisi pitempään jotain tekemään ja nytkin ne ovat olleet lähinnä pilkkopimeitä talvi-iltoja. Isovanhemmat meillä asuu kaikki muutaman sadan kilometrin päässä, joten helpotuksia ei lastenhoitoon oikein ole saatavilla. Toistaiseksi tämä ongelma on tilassa "ratkaisematon", mutta huhtikuussa viimeistään minä jään äitiyslomalle, joten sitten helpottaa. Olen kehottanut raksamiestä laittamaan tarvittaessa vaikka jäitä hattuun, tilanne on nyt tämä ja raksa voi vaikka odottaa sen muutaman kuukauden, jos niikseen tulee. Meillä on keväästä koko loppuvuosi aikaa rakentaa, ei tässä mitään paniikkia tarvitse siis kehittää. Vaikka tokihan sitä haluaisin valmiiseen uuteen kotiin itsekin, ennemmin kuin myöhemmin!

Ja kuten tuossa tuli nyt jo mainittuakin: Meitä uuteen kotiin muuttaakin sitten kuusi henkilöä! Joku on jo maininnut, että "no uusi kotihan on sitten valmiiksi jo pieni teille!" viitaten lasten makuuhuoneiden määrään, niitä on heille varattu vain kolme. No, onneksi lapset meillä ovat vielä pieniä ja ainoastaan esikoinen on esittänyt vasta toiveen omasta huoneesta. Ja sen hän kyllä saakin,  kai se koulun aloittavalle on jo tärkeä juttu. Hän on jo yläkerrasta valinnutkin oman huoneen paikan, hän tietää mitkä ovat hänen huoneensa ikkunat. Kaksi muuta makuuhuonetta jaetaan sitten 5v ja 2vtytön kesken jotenkin. Perinteisesti meillä on ollut unihuone ja leikkihuone erikseen, mutta noilla kahdella kun on jo ikäeroakin vähän, niin en oikein osaa ajatella, miten yhteiselo heillä menisi. Toisaalta sekin tuntuisi hassulta, että kaikilla tytöillä olisi oma huone ja kaikki nukkuisivat yksin omassa kopissaan. Täytyy miettiä ja kuulostella, mitä nuo tyttelit itse ajattelevat. Vauva nyt joka tapauksessa viettää ensimmäiset 2 vuotta meidän vanhempien huoneessa.

Raksan lattioita peittää edelleen lumikerros, vaikka katto on päällä ja luukut ummessa. Lunta ehti sataa sisään enemmänkin ja vaikka siellä lumitöitä tehtiin, niin betonin pintaanhan jäi tietysti sellainen tiivis lumikerros. Nyt pitäisi ottaa raksapuhaltimet hiukan lämmittämään tilaa ja lumia sulattamaan. Raksamies tuskaili plussakelejä, joita tässä uhkailtiin tulevaksi (ja eilen olikin). Hän pelkäsi, että se betonin pinnassa oleva lumikerros sulaa vedeksi ja sen jälkeen meillä uusien pakkasten tullen olisikin oma luistinrata olohuoneessa!
Nyt aika on mennyt lumitöitä tehdessä ja telineitä purkaessa, mutta kunhan tuo vuosi tässä vaihtuu, aletaan puuhata lämpöä koppiin. Ilmastointimies on tulossa vuoden vaihteen jälkeen vetämään jotain putkijuttuja välikattoon, jonka jälkeen kuulemma voidaan hommata villaa välikattoon tarvittava kerros. Ja sitten sitä lattialämmitystä ja lattiavalua väsäämään.

Ja tässä vielä kuvia:

 

Raksamies ja kaksi nuorimmaista yläkerrassa 

 Katon rakennusta

Kuva ulko-ovelta eteiseen. Vasemmalla oviaukko keittiö-olkkariin.

Tässä näkyy sisääntuloaulaa, joka on korkeaa tilaa.