Joku mulle jo jossain vaiheessa asiasta huomautti, että kovin on hiljaista raksablogissa. Silloin annoinkin selitykseksi sen, että jostain syystä koen että blogia ei voi päivittää ilman kuvia ja nyt on vain sattunut suunnattoman pitkä tauko, että kamera ei ole osunut mukaan raksareissuille. Toisaalta, mitään kovin oleellista ei edes tunnu tapahtuneenkaan.
Mahtava oli kyllä katsella viime postauksen kuvia. Siellä kun vasta kattoa villoitettiin ja toppavaatteet päällä pakkasessa hytistiin. Ah, nyt asiat ovat niin toisin ja pelkkä vuoden ajan vaihtuminen nostaa tunnelmaa raksallakin. On valoisaa ja on lämpöistä.
Helmikuun lopun jälkeen on tehty asioita pienin askelin. Yläkertaan tehtiin lattiavalut jo kauan sitten, olisiko ollut maaliskuun puolella se? Alunperin tarkoitus tietenkin oli valaa koko talon lattiat kerralla, mutta joku hommeli siihen tuli, että alakertaa ei saatu siihen kuntoon, että valua sinne olisi voinut tehdä. Yläkerran valu on siis saanut kuivua jo muutamia viikkoja ja alakerta valetaan ylihuomenna.
Luulisi, että yhden talon rakentaneena sitä ei tarvitsisi enää niin paljon eri työvaiheiden kestosta yllättyä, mutta kyllä vaan taaskin yllätyin. Kyselin Raksamieheltä, että mitä asioita pitää tehdä ennen lattiavalua ja kun hän näitä oli luetellut, se kuulosti minusta hyvin nopealta ja hyvin yksinkertaiselta. Ensin vaan hiukan siivoillaan roskia ja systeemejä lattioilta pois, sitten heitellään eristelevyt lattialle pariin kerrokseen, putkimies ja sähkömies käy välillä vähän säätämässä omia juttujaan, sitten teräsverkot eristeiden päälle ja lattialämmitysmiesten käynti ennen valua. Kuulostaa nopealta minusta! Sitä se ei kyllä ollut. Pelkästään siivoamiseen ennen eristeiden levitystä tuntui menevän pari iltaa, ja se eristeiden levitys vasta olikin puuhaa. Eihän niitä vaan heitelty sinne, niinkuin minä ajattelin. Niitä piti kolota ja leikata mittaansa ja ties mitä. Ja tämä sama kahteen kertaan, kun eristeitä tuli kaksi kerrosta. Samaan syssyyn Raksamies valoi kaikki ne kymmenet lattianrajassa olleet koloset, jotka jotenkin liittyvät betonielementteihin (en tiedä sen tarkemmin kolojen tarkoitusta, mutta paljon niitä lattian rajassa oli ja ne kaikki piti valaa umpeen). Monta iltaa joka tapauksessa saatiin lasten kanssa olla ihan keskenään, kun Raksamiehellä riitti puuhastelua raksalla iltamyöhäiselle.
Eristeiden levityksen jälkeen alkoi teräsverkkojen kantaminen pihalta sisään. Kokoa noilla verkoilla taisi olla 2,5 x 5 metriä ja jälleen jouduin itsekseni kummastelemaan, mihin kaikkeen tuon Raksamiehen viitseliäisyys venyy. Koko sen ison pinon teräsverkkoja hän kantoi sisälle yksi kerrallaan yksin, etupihan pinosta sivuoven kautta sisään, sopiviksi paloiksi ilmeisesti napsauteltuna ja sitten lattialle paikoilleen. Tässä vaiheessa putkimies ja sähkömies kävi omissa hommissaan raksalla myös, putkien määrä lattiassa lisääntyi huimasti. Raksamies surrasi teräsverkot kiinni toisiinsa rautalangalla, sujautteli korotusnappulat teräsverkkojen alle ja menneellä viikolla lattialämmitysmies kävi vetämässä lattialämmitysputket paikoilleen. Nyt onkin se vaihe raksalla, että siellä kulkeminen on vähän haastavaa:
Viemärit valettiin paikoilleen tänään,
tässä kodinhoitohuoneen-pukuhuoneen uloskäynnin edessä oleva kurasyöppö.
Paljon tekniikkaa ja vetoja, LVI ja sähköt.
Tämä nurkka onkin tekninen tila, vielä ilman seiniä tosin.
Tämä nurkka onkin tekninen tila, vielä ilman seiniä tosin.
Oman haasteensa peliin heitti juuri ja juuri "ajoissa" tullut oivallus siitä, että keskuspölynimurin putkivedot puuttuvat kokonaan! Lattiavalun jälkeen tämä olisiollut auttamatta myöhäistä tajuta. Tämä puutos keksittiin siis siinä vaiheessa, kun tämä kaikki muu sälä oli jo lattioilla paikoillaan, edellispäivänä. Yläkerran osalta ei hätää, sillä siellä imurin putket kulkee seinän sisässä eikä lattiassa. Alakertaan on tulossa kaksi seinäpistettä imurille (yksi ei riitä) ja se toinen niistä pääsee kulkemaan myös seinien sisässä tekniseen tilaan, mutta toinen ei. Tämä toinen piste tulee keittiön ja olohuoneen väliseen seinäkkeeseen ja sieltä siis kulkee lattiavalussa tekniseen tilaan. Raksamies tuumasi, että veemäinen homma siitä tulee vetää imurin putkea nyt kaikkien noiden jo olemassa olevien putkien ja teräsverkkojen alle ja kovertaa sinne eristeisiin putkille vielä oma kolo, mutta niinpä se nyt vaan on tehtävä. Minä mietin itsekseni, että olisiko nyt minun aika jalosti ilmoittaa, että olen valmis luopumaan keskuspölynimurista (viime kodissa meillä oli se ja minusta se oli varsin hyvä kapistus!). Taisin sen ääneenkin sanoa, mutta Raksamies meinasi, että eikä mitä, kyllä hän ne putket nyt sinne vetää. Taas sain ihmetellä, että mihin kaikkeen se Raksamiehen viitseliäisyys venyy ja tänään kävin jopa paikan päällä katsomassa, että venyyko oikeasti. Pari metriä oli putkea vedetty kaiken sen jo asennetun sälän alle ja aika monta metirä oli vielä jäljellä. Raksamies kyllä myönsi että "saakutti kun on paskamaista hommaa!" Näyttää kuitenkin siltä, että perheemme virallinen imurin käyttäjä (eli allekirjoittanut) saa keskuspölynimurinsa!
Hyvin alkaa muistua viime rakentamisesta mieleen ne ainaiset "raksa-dead-linet", jolloin jokin asia on meidän tehtävä valmiiksi, jotta jollekin tietylle ajankohdalle tilattu ammattimies voi tulla tekemään sen oman juttunsa. Viime viikot tuntuu olleen nyt yhtä raksa-dead-linea. Nythän on juuri sentyyppinen viikonloppu menossa. Ennen ylihuomista lattiavalua on pakko tehdä tietyt asiat ja niiden tekemiseen sujahtaa mukavasti tämä koko viikonloppu, vaihtoehtoja ei ole. Keskuspölynimuriputken vetämisen lisäksi tässä tapauksessa kyse on enemmän ulkovaraston saattamisesta siihen kuntoon, että sen lattia voitaisiin valaa kuntoon nyt samalla, kun se betoniauto tontille tiistaina tulee. Taitaa olla halvempaa sillä tavalla, että samalla kerralla valetaan sekin ja ulkovarasto on sitten helpompi ottaa käyttöönkin. Nyt Raksamies siis laittaa kuntoon ulkovaraston kattoa (villoitukset ym, että siellä pysyy lämmöt mahdollisilla yöpakkasillakin niin, että lattiavalu voi kuivua) ja levittää varaston lattialle eristeet ja teräsverkot. LIsäksi oli se viemäreiden valaminen paikoilleen pakkorakona nyt ennen lattiavalua, ja ehkä oli jotain muutakin mitä vaimo ei nyt muista.
Viitseliään Raksamiehen lounastauko portailla.
Aikatauluja tässä on tullut matkan varrella pohdittua useampaan kertaan. Joitain kiintopisteitä on antamassa osviittaa siitä, miten aika raksalla kulkee. Nyt ylihuomenna tehtävä lattiavalu tietysti määrittelee pitkälle sen, milloin voidaan ajatella olla asentamassa mitään lattiapintoja, esimerkiksi laatoituksia. Lattiavalu kuivuu sentin per viikko ja (jos oikein muistan) meillä valu on 9 senttiä. 9 viikkoa siis tästä eteenpäin menee, ennenkuin voidaan edes ajatella lattiapintoja. Ei sillä, etteikö se 9 viikkoa kuluisi ihan hyvin muissa hommissa sillä välin... Kalustetoimitus on luvattu tulevaksi kesäkuun lopussa. Saas nähdä, pitääkö sitä jopa siirtää hiukan eteenpäin, olisihan se kiva että esimerkiksi kodinhoitohuonene lattilaatoitus olisi saatu tehtyä ennen kuin kalusteet pölähtää paikalle.
Käsittääkseni nyt lattiavalun jälkeen alkaa väliseinien rakennus ja muuraus. Paljon muutakin voi joka välissä tapahtua, mutta yhtenä isompana asiana näen myös kattojen levytyksen sekä sitten kaikkien seinä- ja kattopintojen tasoituksen ja maalauksen. Paljon on siis tehtävää ja jotenkin epäilen, että näissä mukavasti kesä vierähtää. Esikoinen joutuu aloittamaan koulunsa todnäk ihan täältä vanhasta kodista käsin ja me pääsemme muuttamaan sisään uuteen kotiin sitten vasta syksyllä. Vaikka ei sillä, se sopii ihan mainiosti, ei tässä ole mitään hoppua.
Yksi vauva pitäisi saattaa maailmaan myös alkukesästä. Laskettu aika on 30.5., äitiysloma alkaa ylihuomenna. Vaikka olenkin voinut jopa ihmeen hyvin tässä loppuraskauden aikana, niin eihän sitä käy kieltäminen, että tällaisellä isolla mahalla varustettuna olo alkaa olemaan melko kömpelö ja raskas. Ennen kaikkea raskas. Kolmen lapsen arjen pyörittäminen yksinään alkaa käydä todella voimille ja Raksamiestä tarvitaan todennäköisesti raskauden loppuviikkoina tavallista enemmän myös kotona.
Vaikka kujallamme on kaavoitettuna useaampi tontti (ainakin 8-9 kpl?), ei sinne toistaiseksi rakenna kukaan muu kuin me ja tasan yksi naapuri. Naapuri on jo muuttanut sisäänkin ja tiesi tänään kertoa, että aamusella oli joku kävelyllä ollut uteliaampi pariskunta ollut oikein omatoiminen ja kävellyt ihan reilusti meidän tontille, sinne vaan pihan läpi suoraan talolle. Olivat kuulemma oikein painaneet nenänsä ikkunoihin ja tähystelleet sisälle oikein paremminkin. Minulle jäi tästä jotenkin kummastunut olo. Eihän noin voi tehdä, eihän? Vaikka talossa ei kukaan vielä asukaan, niin onhan se nyt kuitenkin täysin yksityisaluetta eikä kuka tahansa utelias ohikulkija voi ylipäätään mennä meidän tontille ja vielä oikein nenät ikkunassa kiinni sisälle tiiraamaan. Musta se on jotenkin yksityisyyttä loukkaavaa ja jäin kyllä ihmettelemään, että kaiken näköisiä ihmisiä sitä sitten onkin. Vaikka toisaalta, se tuntuu kyllä jopa kohteliaisuudelta, että joku on näin kiinnostunut meidän talosta!
Piha näyttää miltä näyttää, mutta ainakin lumikinokset on sulaneet pois!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti